Rautatiemuseo

Tällä kertaa kirjoittajana on muutamassa blogin kuvassa vilahtanut matkakumppani.

Toisin kuin Suomessa, Japanissa junat ovat lähes aina ajallaan ja raiteita pitkin pääsee lähes minne tahansa koko maassa. Japanilaisen raidekaluston mielenkiintoiseen historiaan pääsee tutustumaan Omiyan The Railway Museumissa.


Rautatiemuseoon kuuluu tietenkin mennä raiteita pitkin. Museoon pääsee helpoiten Omiyan asemalta. Kävimme museossa vuodenvaihteen jälkeen ja hyvän näkyvyyden ansiosta Fuji näkyi komeasti junan ikkunasta.


Hauskasti museon lippu ostetaan automaatista Japaninlaisella junakortilla. Asiakaspalvelupisteestä saa lainakortin jos ei jostain syystä vielä omista junakorttia, mutta se tuntuu epätodennäköiseltä. Kenellä muka ei olisi koko maan kattavaa äärimmäisen kätevää korttia?


Museon päähalli on rakennettu junavarikon tyyliin pyörivän raiteen ympärille. Hallin keskellä on näytillä komea vuoden 1940 C57-luokan höyryveturi.  Kaksi kertaa päivässä raide pyörähtää puoliympyrän verran, joka näytti olevan Hienoin Asia Maailmassa monille nuoremmille kävijöille. Kiipesimme ensin yläkertaan ja katselemaan hienoa yleisnäkymää esilläolevasta kalustosta.



Tässä vielä tarkempi kuva komeasta höyryveturista.


AirBnB-asuntomme oli Ikebukurossa, joten oli hauska löytää museosta Ikebukuron suuntaan kulkevan Yamanote-linjan kyltti. Museossa kerrottiin hieman Ikebukuron aseman historiasta, se on ollut jo kauan tärkeä asema Tokion alueella.


Tässä Charlotta poseeraa vuoden 1880 "Benkei"-höyryveturin kanssa. Pronssiyksityiskohtineen juna sopii hyvin asukuvien taustaksi.


Useimpia junia pääsi tutkimaan myös sisältä. Höyryveturin ohjauspaneeli huomattavasti monimutkaisempi kuin nykyaikaisen raidekaluston tietokoneavusteinen veto/jarru-vipu. Höyryveturin ohjaaminen oli niin monimutkaista että raideyhtiöt toivat maahan kokeneita insinöörejä englannista asti. Heille tarjottiin hyvä palkka ja hyvät asumisolot.


Museo oli jaettu eri aikakausiin. Tässä kuvassa on Kuha 181-sähköjuna vuodelta 1965. Tämä linja oli varustettu tavallista isommalla moottorilla, joten se pystyi palvelemaan jyrkilläkin raiteilla. Tämän junan 60-luvun design on mielestäni todella miellyttävä.


Erillisessä huoneessa esiteltiin Japanin ylpeyttä, Shinkansen-luotijunaa. Tässä kuvassa ehkä kuulusimman Series 0-tyypin juna. Series 0 palveli yli 40 vuotta 1964 – 2008. Museon seinillä oli mielenkiintoista tietoa Shinkansen-projektin eri vaiheista. Ensimmäisissä suunnitelmissa junassa olisi ollut retrofuturistisen näköinen höyryveturi, mutta valmistuneessa projektissa käytettiin sähköisiä junayksiköitä, jotka kulkivat muita japanilaisia junia leveämmällä 1 435mm raiteella. Leveämpi raide mahdollisti jyrkemmät käännökset näin nopealle junalle, mutta on silti noin 100mm kapeampi kuin Suomessa käytettävät viisi jalkaa leveät raiteet. 

Museo oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja opettavainen, mutta matkaseurani oli jostain syystä vähemmän kiinnostunut. Museossa on todella monta erilaista junaa ja niiden historiaa on avattu hyvin. Museon kyltit olivat vain japaniksi, mutta jokaisen kyltin reunassa oli QR-koodi, joka sisälsi saman tekstin englanniksi.



Junien jälkeen kävimme Omiyassa kokeilemassa Sweets Paradisen Viking-buffetin. Buffet sisälsi sekä suolaista että makeaa ruokaa ja pienestä lisämaksusta myös Häagen-Dazs-jäätelöä. Suolaisena vaihtoehtona oli laimeaa curryä ja limaista spagettia, mutta makeita kakkuja ja muita herkkuja oli valtava valikoima. Mielestäni kuitenkin parasta oli jäätelö. Suosittelen ensin syömään jotain kunnollista muualla ja menemään vain jälkkärille Sweets Paradiseen.


Temppelivuori Koya



Viimeisenä matkapäivänä kävimme kahden japanilaisen ystävämme kanssa Koya-san vuorella. Siellä oli paljon temppeleitä ja lunta! 







Jos kaivossa ei nähnyt heijastustaan, oli kuoleva kolmen vuoden sisällä
Tässä tuo tuomion kaivo
Rakennuksen edessä maskotti Koya-kun
Tämän sillan jälkeen piti ottaa hattu pois, eikä saanut valokuvata

Tätä puuta koskettamalla sai toivoa rahaa, onnea rakkaudessa tai koulumenestystä

Temppeleistä voi kerätä kalligrafioita muistikirjaan
Eräässä temppelissä sai nauttia teetä ja keksiä lämmityslaitteen äärellä




Koya-sanin jälkeen menimme vielä Osakaan katsomaan erään uudenvuoden tapahtuman kojuja. Siellä olisi voinut myös jonottaa tunteja johonkin temppeliin, josta olisi saanut menestystä uudelle vuodelle, mutta tyydyimme aistimaan tiivistä tunnelmaa. Lopuksi menimme syömään yakinikua. SuosikkiravintolassaniBi Body Hillsissä on korealaista yakinikua, mutta tämä oli japanilaistyylinen yakinikupaikka.









Koben näköalapuutarha


Koben kaupunki on Osakasta länteen ja sinne voi helposti tehdä päiväretken jos majailee Osakassa. Koska pidämme ropewaysta, selvitimme, että Kobessa on kaksi ropewayta. Valitsimme sellaisen, jonka yhteydessä on myös puutarha. Koben yrttipuutarha oli oikein viehättävä paikka, vaikka talvella siellä ei tietenkään ollut juurikaan kukkia.








Tämmöisiä kukkia voi varmaan nähdä kesäaikaan







Kasvihuoneiden huipulla oli näköalakahvila


Tämä oli todella hyvää hampurilaista
Ateriasettiin kuului hampurilainen, tee ja kaksi leivosta
Tutun näköisiä pökkelöporoja
Rakkauden kello, jota rakastavaisten pitää kilkutella jostain syystä




Jostain syystä näitä Olofeja oli kaikkialla


China Town
Koben maanjäristyksen muistoksi jätetty satama-alue
Illalla tapasimme Kobessa asuvaa ystävääni ja kävimme syömässä näköalaravintolassa

Kobe on kuuluisa vanukkaasta ja juustokakusta, enkä ihmetellyt!
Kumpikin oli todella hyvää!