10 päivää lähtöön

Kyllä se vaan aika rientää. Kahden viikon päästä olen jo Japanissa kirsikankukkasesongin keskellä. Ei luulisi ainakaan ihan heti tulevan ikävä Suomen loskakasoja ja räntäkuuroja. On kuitenkin monia asioita joita varmasti jään kaipaamaan Suomessa, kuten perhe sekä ystävät jne. Ruisleipä, Fazerin sininen ja laktoosittomat maitotuotteet... pärjään varmaan yllättävän hyvin ilmankin, mutta ikävä tulee. Olen vähän huolissani koiristani, että miten ne pärjäilevät poissa ollessani. Kaikki kolme koiraa ovat jo yli 10-vuotiaita. Kaksi chihuahuaa ja yksi kiinanpalatsikoira.


Lilli on rehevä, mutta virtaviivainen.


Nelli on hermoheikko, mutta yleensä rakastettavan nöyrä.


Tirlittanilla ei ole ihan kaikki tallella korvien välissä, mutta tyhjän katseen taakse kätkeytyy hyväntahtoinen sielu.

Asiat, joita en ehdi luultavasti kaipaamaan kovinkaan paljon, muodostavat pitkän listan. Listaan kuuluu mm. räntä, kylmyys, pimeys, juomakulttuuri, suomalainen moukkamaisuus ja ankeus. Minua myös todella ärsyttää Helsingin keskustassa kävellessäni se, että ihmiset tönivät, eivätkä osaa väistää. Olenkin todella kiinnostunut näkemään, miten Tokion vajaa 10 miljoonaa ihmistä matkaavat julkisissa liikennevälineissä ja asemilla. Onko se samankaltaista tympeää tönimistä ja pimeässä, sateessa kyntämistä, vai eroaako meininki Suomesta?

2 kommenttia:

  1. Voi miten söpöjä koiria! Sulattivat sydämeni!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Ne on kyllä kaikki omalla persoonallisella tavallaan ihania :)

    VastaaPoista