Ensimmäinen kouluviikko

Olen viihtynyt Joshibissa hyvin. Parasta koussa ovat edulliset ja monipuoliset lounasvaihtoehdot ja näillä näkymin myös japanin tunnit, jotka tänään alkoivat. Tietenkin myös taidetarvikekauppa on kärkisijoilla. Minulla on nyt ollut viikon ajan animaatiokurssia ja se tulee jatkumaan vielä ensi kuun puoliväliin asti. Joka keskiviikko on musiikkiin liittyvää opetusta. Maanantaisin ja keskiviikkoisin minulla ja neljällä muulla Joshibin vaihtarilla on tästä päivästä lähtien japanintunnit.


Opiskelua

Opiskelemme Nellyn kanssa toisen vuosikurssin mukana ja pääaineemme Joshibissa on media arts. Luokallani on noin 30 oppilasta, jotka tykkäävät hihitellä ja kutsua kaikkea söpöksi ja mahtavaksi. Kyseessähän on siis tyttökoulu. Jos sattuu olemaan hetkenkin luokassamme, oppii kyllä pian, mitä sanat kawaii ja sugoi tarkoittavat. Välillä tuntuu, että olisi ala-asteella, mutta ei siinä mitään.

Kukaan ei oikein osaa englantia, ei edes opettaja tai hänen assistenttinsa. Olen huomannut, ettei opettaja ole luokassa yksinään opettamassa, vaan hänellä on aina vähintään yksi apulainen, joka pitää nimenhuutoa ja huolehtii sopivasta valaistuksesta, kun opettaja vuorottelee videotykin ja tussitaulun välillä. Lisäksi olen huomannut, että ihmiset nukkuvat tunneilla ja tuntien jälkeen pulpettien päällä, kuten tietenkin myös junissa ja busseissa. Aina ne japanilaiset nukkuvat, on se varmaan raskasta olla täkäläinen.

Keskiviikkona meillä oli ensimmäinen animaatiotunti ja selvisi, että se oli ensimmäinen kerta, kun ryhmällä on animaatiota. Ihmettelin vähän, kun olimme luokassa, jossa ei ole tietokoneita. Opettaja näytti ensin animaatioita ja selitti sitten animaation historiasta (japaniksi tietenkin). Sitten kaikki saivat tehtäväksi piirtää seuraavan viikon torstaiksi viidenkymmenen kuvan animaation. Välineinä olivat A4 kopiopaperi ja lyijykynä. Tarkoituksena oli skannata valmiit kuvat MacBookille ja koota niistä iMoviella video. Siinä olikin jo liuta asioita, joita en vielä ole käyttänyt animaation tekemiseen: paperi, lyijäri ja Mac. Saimme kaikki ison luonnoslehtiön, joita olin nähnyt myytävän taidekaupassa. Aloitimme suunnittelemalla ja ensimmäinen päivä kuluikin siihen. Keksin ihan kivan idean pikku pätkälle. Animaatio piti tehdä niin, että se alkaa ja loppuu samanlaiseen kuvaan, jossa on vain vaakasuora viiva keskellä paperia. Lopuksi kaikkien animaatiot kai yhdistetään, jolloin samanlaiset alku ja loppu framet sulautuvat kivasti yhteen. Frame rate oli vain kymmenen kuvaa sekunnissa, eli kaikkien animaatioista pitäisi tulla viiden sekuntin pituisia.




Opettaja ei sen kummemmin opettanut animaation perusteita tai mitään tekniikoita, vaan sitten vain alettiin piirtämään. Olin iloinen siitä, että olin käynyt Metropoliassa erittäin hyvän viikon pituisen intensiivikurssin 2D-animaatiosta, vaikka sillä kurssilla kyllä käytettiikin Flashiä. Siellä opin muutamia todella näppäriä tekniikoita animoinnin helpottamiseksi. Esim. voi piirtää avainkuvat (key frames), vaikkapa kuva 1 ja kuva 5 ja sitten vasta kuvat niiden välille, jolloin liikkeestä tulee tasainen ja animaatio pysyy hallinnassa.


Juhlaa

Perjantaina jäimme koululle piirtämään Nellyn kanssa tunnin jälkeen, sillä odotimme, että kello tulee viisi. Japanilainen ystävämme Erika oli pyytänyt meitä tulemaan Joshibin Opening Partyihin, jotka olivat kai samalla myös koulumme taidemuseon JAM:in uuden Identity-valokuvanäyttelyn avajaiset. Erika opiskelee tapahtumien organisointia, ja hänen luokkansa oli järjestänyt juhlan. Juhlissa sai sisään tullessa poskeen hienon korttipeli aiheisen siirtokuvan ja juhlassa esiintyvän bändin levyn. Osa henkilökunnasta oli pukeutunut cosplayhenkisesti mm. Bodylinen vaatteisiin. Yli-innokas ja kimeä-ääninen juontajaneiti oli sulkaripsiä ja peruukkia myöten sonnustautunut. Äänentoisto oli hieman korviin koskeva, mutta juontajalla ainakin oi hyvä meininki.


Alkajaisiksi bändi soitti Neon Genesis Evangelion-animesta tutun Cruel Angel Thesis-biisin ja sitten seurasi maljapuhe jos toinenkin. Tarjolla oli monenlaista juomaa viinistä C.C.Lemoniin, mutta valitsin tietenkin suosikkini, eli omenan makuisen NatChan-mehun! Juhlissa oli myös maskeeraajia, jotka tekivät hienot meikit malleille. Lisäksi ruokatarjoilu oli upea, mutta sen loisto ei kestänyt pitkään, kun kaikki oli jo viimeistä murua myöten pistelty poskeen. Oli erilaisia onigirejä (riisipalloja täytteellä), friteerattua kanaa, ranskalaisia ja ihania pieniä leivoksia ja pikkuleipiä. Nälkäisinä tietenkin ryntäsimme ensimmäisten joukossa herkkujen kimppuun. Ahneet länsimaalaiset.


Seuraavana vuorossa oli Erikan mukaan hänen pöhköjen otaku(animefani)-luokkalaistensa animehenkiset tanssiesitykset. Kasa Haruhista tuttuihin koulupukuihin sonnustautuneita tyttöjä tanssi innoissaan Haruhi-koreografioita. Se oli aika uskomatonta. Sitten menimme kiertämään näyttelyä. Siellä oli kuvia Joshibin opiskelijoista lapsena ja lisäksi vertailun vuoksi myös tuoreempia kuvia.



Viikonloppu meni nopeasti, sillä lauantaina lähdimme illalla Roppongiin samalle clubille, jossa olimme viikko sitten olleet. Olimme silloin saaneet sieltä mainoksia, joissa sanottiin, että naiset pääsevät ilmaiseksi ennen puoltayötä ja Riikkakin oli nyt terve, joten menimme sinne. Tulimme joskus yhdeksän aikoihin perille, eikä paikassa ollut vielä yhtään ihmistä. Henkilökunta lupaili, että pian tulee ihmisiä ja saimme ilmaisia juomia (karmean makuisia) ja sipsejä (much better!) Siinä sitten istuimme kolmistaan aika pitkään. Olimme jo lähdössä joskus puoli yhdentoista aikaan, kun väkeä alkoi lapata. Viimeinen juna kotiin oli 00.30 ja harkitsimme, pitäisikö sittenkin lähteä. Demokratialla, kaksi vastaan kolme, ratkaistiin ongelma ja päätimme sitten mennä vasta aamun ensimmäisellä junalla klo viiden aikoihin.

Paikka sitten täyttyi tupakansavusta ja hiphop-räppi-mikälie-musiikista. Ei ihan sitä, mistä pidän eniten. Maistelin kyllä joitain juomia, mutta eipä mitenkään erikoisia olleet. Olimme jälleen ainoat blondit, joten meille haluttiin kovasti tajota juomia. Pyysin aina vettä, joka oli todella kallista tavallista pullotettua vettä pikku pullossa ¥500, mutta itsepähän halusivat tarjota. Nelly ja Riikkakin alkoivat sitten kolmen-neljän aikoihin olla sitä mieltä, että ei ehkä ollutkaan niin loistava idea jäädä viiteen asti. Tunnelma oli aivan toista, kuin viikko sitten, enkä todellakaan ole menossa enää samaiseen paikkaan tuhlaamaan aikaani. Rahaa ei onneksi kulunut ollenkaan.

Lähdimmekin sitten neljän aikoihin ja päätimme mennä pikku ruokapaikkaan yö/aamupalalle. Paikka oli ihan mukava ja lisäksi edullinen. Siellä olisi saanut näemmä nukkuakkin. Kun tulimme ulos kuppilasta, olikin aurinko jo noussut! Menimme junalla Shinjukuun ja bongasin junassa lolitan! Joko hän oli myös tulossa jostain illanvietosta, tai sitten hän oli lähtenyt erittäin aikaisin sunnuntain Harajukuretkelle.



Shinjukussa harhailimme kylttien perässä Odakyu-linen raiteille ja matkasimme kotiin ja nukkumaan. Vain neljä kertaa piti pestä hiukset, että tupakan haju kaikkosi. Kun heräsin, laitoin kaikki vaatteet pesuun ja piirsin vähän animaatiota.
Kun avasin ikkunan, niin siinähän oivat kaksi naapurin kissaa tuijottamassa. En uskaltanut jättää ikkunaa auki, sillä samaiset kissat olivat aikaisemmin sähisseet meille. Täällä on sellaiset jännät ikkunalasit, ettei niistä näe läpi muuta kuin valon kajastusta, eli ikkuna on avattava, jos haluaa nähdä millaista ulkona on.


Söin "aamupalaksi" edellispäivänä ostamani pokemonpullan. Tämä oli parempi, kuin se viimeeksi syömäni, vaniljatäytettä ja pikatchun kuva! Mukana tulee näköjään aina tarra, mutta taas tuli joku ruma uusi pokemon. Muistan vielä kun olin lapsi, ja pokemoneja oli vain 151.




Back to School

Tänään jatkoimme taas koulussa animaation piirtämistä ja Nelly saikin omansa jo valmiiksi. Minulla on vielä kolme kuvaa piirtämättä, eli käytännössä minäkin alan olla valmis. Tänään kaikilla olisi pitänyt olla MacBookit mukana, mutta suurimmalla osalla ei kyllä ollut. Opettaja näytti vähän miten iMovie toimii, että kaikki sitten osaavat laittaa omat kuvansa animaatioksi. Saimmekin tunnin lopuksi koululta lainaan MacBook-kannettavat. Sinänsä epäkäytännöllistä, miksi emme voi yhtä hyvin käydä kurssia tietokoneluokassa? Meidän koulussa vallassa ovat Macit ja kaikki tehdään i-ohjelmilla. Jossain harvoissa luokissa on jopa windows koneet.

Japanin opiskelua

Tänään alkoi myös minun, Nellyn, Riikan ja kahden kiinalaisen, Shengin ja Chenin (meniköhän oikein) japanintunnit. Opettaja oli mukava naisihminen, joka hassutteli ja suhtautui todella kannustavasti. Hänellä oli kolme assistenttia mukanaan! En tiedä, johtuiko se vain siitä, että meillä oli tasokoe ja suullinen koe samalla. Saimme paksun paperinivaskan, joka oli koe ja jokaisen piti mennä yksi kerrallaan juttelemaan opettajan kanssa. En kauheasti jännittänyt, vaikka olinkin ensimmäinen. Aluksi en tajunnut kysymyksiä, mutta sitten alkoi sujua paremmin ja haastattelu meni mielestäni ihan hyvin.

Palasin tekemän koetta ja mietin pitkään mitä ihmettä ensimmäisessä tehtävässä piti tehdä. Yksinkertainen tehtävä, mutta todella sekavasti esitetty. Kokeessa kaikki oli kirjoitettu hiraganoilla, ja kanjeilla oli päällä furiganat, eli niitä pystyi jopa lukemaan. Myös katakanat oli selvennetty hiraganoilla. Tein koetta kaikessa rauhassa, mutta yhtäkkiä assistentti tuli selittämään, että koe on ohi. Minulla jäi n. kolme sivua tehtäviä tekemättä, sillä aikaa n. kymmenen sivuisen kokeen tekemiseen oli 45 minuuttia ja huomasin sen sitten, kun aika oli jo mennyt. Kiva. Ärsytti, kun olin tuhlannut aikaa turhiin asioihin. Varmasti olisin osannut monia asioita, mitä lopussa kysyttiin, mutta en tiennyt lyhyestä aikarajasta. Kiinalaiset kai saivat koko kokeen käytyä läpi, mutta emme me suomalaiset kerenneet.

Lopputunnin ajan juteltiin japaniksi ja kaikki esittelivät itsensä ja sai kysyä kysymyksiä toisilta (tietenkin kaikki japaniksi). Tämäkin meni mielestäni ihan hyvin ja opettaja oli niin mukava, että nautin tunnista, vaikka assistenttirivistö hieman häiritsi leppoisaa tunnelmaa läsnäolollaan. Kirjana meillä on Minna no Nihongo( eli suomeksi "kaikkien japani"). Saimme läksyjäkin keskiviikoksi. Ostin silloin Marui Onesta kivan vihon ja pidänkin sitö nyt japaninvihkona:



(Lisään tähän varmaan myöhemmin lisää kuvia, kun Nellyn pikkukameralla on otettu enemmän kuvia)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti