Ginza

Sagamiharassa seikkailua

Tiistaina 6.4. otimme aika rennosti. Lähdimme puolenpäivän aikaan vähän tutkimaan asuinpaikkamme lähialuetta ja aseman kauppoja. Näimme matkalla paljon kissoja, kirsikkapuita ja hupaisia liikenne/ varoitusmerkkejä.








Kiersimme suuren tavaratalon alhaalta ylös ja siihen päivä kuluikin. Lopuksi menimme Nellyn kanssa ihan kiusallamme kokeilemaan paikallista Mäkkäriä. Teriyakihampurilainen maistui aika tasapaksulta. Seuraavana aamuna muuten näin lastenohjelmassa, miten Japanin Mäkkäreissä hampurilainen valmistuu. Vanhana mäkkärityöntekijänä tiesin, että prosessi oli suomalaiseen vastineeseensa verrattuna erilainen. Esim. pihvit eivät tule sämpylän väliin suoraan grillistä, vaan ne laitetaan paistamisen jälkeen lämpökaappiin ja otetaan sieltä tarvittaessa. Eli pihveistä tulee helposti löllöjä.


Yllätyksellinen Ginza

Keskiviikkona tapasimme ensimmäistä kertaa Harun ja menimme hänen kanssaan viettämään päivän sateisessa Ginzassa. Ginza on yksi Tokyon kalleimmista alueista, joten jäimme pois junasta Hibiyan asemalla ja kävelimme sieltä Ginzaan. Matka ei kuitenkaan sujunut ihan ongelmitta, sillä minulta loppui PASMO-kortista raha, kun olimme poistumassa Hibiyassa laiturialueelta. Kuljin viimeisenä portista ja panikoin hieman, kun muut olivat menneet, mutta minun kohdallani portti vilkkui punaista. Tiesimme kaikki varsin hyvin, että kun raha loppuu, voi sitä helposti ladata lisää sillä puolella porttia, missä sattuu olemaan. Tästä huolimatta päätin jostain syystä (saattoi olla se, että Nelly huitoi minua toisella puolella tulemaan äkkiä portista, josta pystyi helposti livahtamaan, vaikka se oli kiinni) juosta portin läpi. Myöhemmin sitten kortti ei suostunut toimimaan latausautomaatissa ja pelkäsin jo sakkoja ja ties mitä. Haru kuitenkin ystävällisesti auttoi ja meni kysymään asemalla olevalta virkailijalta miten toimia. Maksoin puuttuvan osan matkastani (n 150 jeniä) ja sain taas ladata korttiin rahaa ongelmitta. Tästä lähin siis en lähde paniikissa juoksemaan, vaan lataan korttiin asiallisesti rahaa, kun se loppuu.

Menimme erääseen tekstiilinäyttelyyn/ huivikauppaan, jossa selvisi, että huivit ovat erään suomalaisen naisen käsin tekemiä. Yllätyin, kun kaupassa olikin suomalaisia ihmisiä, tuntui jotenkin uskomattomalta, kun täällä ei lähes ollenkaan näe muita kuin japanilaisia. Seuraavaksi kiertelimme vaatekauppoja. Ensin menimme Marimekkoon, jossa oli tuplasti kalliimpaa, kuin Suomessa. Sitten suuntasimme Uniqlo-vaatekauppaan, joka oli kuin H&M. Ostin sieltä ruudullisen kaulahuivin.






Seuraava kauppa olikin todella unohtumaton. Haru kertoi "hauskasta ja oudosta vaatekaupasta". Astuimme sisään mustaan tilaan ja ennen kuin ehdin edes huomata, Nelly oli jo poseeraamassa paidattoman miehen kanssa valokuvaa varten, jota myyjätyttö otti. "Että näin", ajattelin. Paikka oli ahdas, haisi partavedeltä ja tanssimusiikki oli kovalla, mutta menimme kuitenkin kaikki yhdessä miehen viereen kuvaa varten. Saimme kivat muistokuvat mukaan ja lähdimme hissillä ylöspäin hissipojan selittäessä japaniksi eri kerroksien valikoimia. Kerrokset olivat pieniä ja tummia, mutta niitä oli todella paljon. Kerroksissa oli mustilla hyllyillä värikkäitä, kalliita vaatteita, jotka eivät oikeastaan olleet mitenkään erikoisia. Tiskien takana tanssi kovaäänisen musiikin tahdissa ylipirteitä myyjätyttöjä ja -poikia ja tunnelma oli kuin clubilla. Monissa vaatteisa oli Suomen hirvivaroitusmerkkiä muistuttava pieni logo, en kyllä ymmärrä miksi :D Kerrosten välillä liikuttiin hissillä tai lasitiilisillä valaistuilla portailla. Porraskäytäviin oli maalattu koko korkean rakennuksen mitalta upeit frescoja, joiden aiheina olivat atleettiset miehet. Kerroksia oli varmasti yli 20. Selvisi, että kauppa on Abercrombie & Fitch, joka on juuri muutama kuukausi aikaisemmin avattu Ginzaan.



Vaatekauppaelämyksen jälkeen suussa maistui vielä pitkään partavedeltä sateen raikastamasta ulkoilmastakin huolimatta. Menimme R25-kahvilaan kupposelle ja kävimme vielä tavaratalossa ja hervottoman suuressa Hello Kitty kaupassa.




Harua kovasti ihmetytti suunnitelmamme lähteä Kyotoon seuraavana päivänä vain yhdeksi yöksi. Hän kai epäili, ettemme pärjäisi ilman japanilaista opasta. Hän myös kummasteli, että emmekö aio mennä samalla reissulla Naraan ja Osakaan. Ajattelimme kuitenkin, että kun koulu tiistaina alkaa, niin emme enää ehdi pidemmille reissuille niin näppärästi. Haru ehdotti Golden Weekin aikana matkustamista, mutta pitäydyimme silti alkuperäisessä suunnitelmassamme.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti