Karaoke Fun!


Viime lauantaina menimme Nellyn, Yukarin ja Erikan kanssa Roppongiin "Sakura party"-nimiseen ulkomaalaisille tarkoitettuun tapahtumaan. Opiskelijat pääsivät reilusti alennettuun hintaan, mutta olin unohtanut suomalaisen opiskelijakorttini asunnolle. Kelakortti ajoi kuitenkin saman asian :D Ihmisiä oli Saksasta, Intiasta, Bangladeshistä ja jopa Ruotsista. Oli paljon myös japanilaisia, jotka olivat asuneet ulkomailla. Monet tulivat puhumaan Nellylle ja minulle, varmaan, koska olimme ainoat blondit niillä main. Kaksi japanilaista, jotka olivat asuneet Kanadassa puhuivat hyvin englantia ja lähdimmekin heidän kanssaan myöhemmin Sagamiharaan karaokeen. He maksoivatkin kaiken ja ostivat vielä meille junaliput nopeampaan junaan.


Karaoke oli todella hauskaa Japanin tyyliin yksityisissä huoneissa. En ollutkaan aikasemmin kokeillut edes suomalaista baarikaraokea (joka on varmaan aika ankeaa japanilaiseen verrattuna). Puhelinluettelon kokoisesta opuksesta sai katsella biisivalikoimaa ja pikku kosketusnäytöillä saattoi etsiä biisejä hakusanoilla ja lisätä biisilistaan. Englanninkielisiä lauluja oli runsaasti ja niissä sanat oli meikäläisillä kirjaimilla. Meitä nauratti, kun japanilaiset eivät tienneet mitään Suomessa suurta suosiota saaneesta An Cafe bändistä. Yritimme laulaa Ichiban ii onnaa, mutta hiraganojen ja katakanojen lukeminen riittävän nopeasti ei ihan onnistunut. Harmi, ettei japaninkielisiin lauluihin saanut tekstejä romanjisoituna. Lähes kaikissa biiseissä oli todella mauttomat "musiikkivideot" taustalla, melkein yhdessäkään biisissä ei ollut biisin oikeaa videota. Eivät varmaan olleet saaneet oikeuksia tms. Kun tarpeeksi kauan lauloi, niin huomasi, että samat kornit videot pyörivät monen eri biisin taustalla. Yleensä videossa kuvattiin jotain aasialaisia naisia ja moottoripyöriä ja ne olivat aika 90-lukulaisen näköisiä.


Kahden aikoihin toinen japanilaisista alkoi olla aika väsynyt ja hän sanoi, että hänellä olisi seuraavana päivänä töitäkin. Hän meni sohvalle nukkumaan karaokepaikan metelissä. Sanoimme Nellyn kanssa, että varmaan olisi hyvä lähteä vähitellen kotiin nukkumaan. Toinen japanilainen kuitenkin kertoi, että seuraava juna menee viideltä aamulla, eivätkä he pääse kotiin sitä ennen. Sitten hän ehdotti, että he tulisivat meidän asuntomme lattialle nukkumaan. Kieltäydyimme kohteliaasti, mutta suomeksi sanoimme toisillemme, että ei todellakaan! Lähdimme sitten kotiin ja pojat jäivät karaokepaikkaan, joka oli varattu viiteen asti. Olisivathan he ehkä voineet aikaisemminkin kertoa, ettei junia kulkisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti