Kioto osa 3 - Gion & Kyoto Manga Museum

Uno House hostelli sijaitsee lähellä palatsia ja aloitimme etsimisen pikku kujilta. Vähän vaikeampi tämä paikka oli löytää, mutta joku univormupukuinen mies lopulta johdatti meidät oikeaan osoitteeseen. Ulkopuolelta paikka näytti ihan viehättävältä, mutta sisällä oli vähän erilainen tunnelma. Hajamielisen näköinen japanilainen mummeli toivotti meidät tervetulleiksi. Hän ei puhunut oikeastaan ollenkaan englantia.



Paikka oli todella kaamea kaatopaikka. Eteisestä tultiin sekasotkuun, joka oli nimeltään "dining room". Ruokailutilassa sai myös iloksemme polttaa tupakkaa, vaikka en kyllä olisi siellä muutenkaan syönyt mitään. Kävelimme kummallisia lautaviritelmiä pitkin portaiden luokse, jotka johtivat yläkertaan. Yläkerrassa odotti valtava kasa kuivumaan ripustettuja lakanoita, joita pikkutuulettimien avulla kuivatettiin. Lakanaviidakon takana oli huoneemme ovi. Huone oli tyylikkäästi tapetoitu räikeällä kukkatapetilla ja verhot olivat myös kukalliset. En olekaan ennen nähnyt niin montaa erilaista kukkakuosia yhdessä huoneessa, sillä sängylle ja tatamilattialle viikatut lakanat ja täkitkin olivat kukallisia. Seinät olivat täynnä erilaisia lappusia, joihin oli kirjoitettu ohjeita vieraille.



Tokio Passin kuvaus paikasta oli aika lievä. No ainakin oli halpaa kaikin puolin. Saimme oman huoneemme hintaan ¥2460/naama. Varmaan olisi suunnilleen samaan hintaan löytynyt hehkeämpikin paikka, mutta tuohon aikaan Kiotossa oli aika täyttä hostelleissa. Uno House sijaitsee aivan Kioton keskustassa, joten siitä oli hyvä lähteä vielä illaksi tutkimaan paikkoja.




Lähdimme illan pimetessä kohti Gion-nimistä turistialuetta, jossa on mahdollista bongata maikoja ja geikoja (ns. geisha-harjoittelijoita). Kävelimme Teramachi ostoskadun läpi ja törmäsimme sattumalta Metamorphosen liikkeeseen, jonne olin halunnutkin mennä. Kauppa on viidennessä kerroksessa pienellä sivukujalla. Aluksi yritin mennä portaita pitkin, mutta vastaan tuli joka kerrokselta suurempia roskakasoja ja paikka näytti sotkuiselta asuinkerrostalon rappukäytävältä. Lopulta palasin alas ja löysin hissin. Sillä pääsi mukavasti ja elegantisti Metan kauppaan. Tämä olikin minun ensimmäinen kertani ihan oikeassa lolita brandin liikkeessä. Myyjät olivat todella söpöjä ja minua ihan hävetti matkailun jäljiltä resuinen ulkoasuni. Katselin vaatteet läpi, mutten löytänyt mitään mistä pitäisin erityisemmin. Metalla näyttää olevan uusi tyyli, joka jäljittelee Angelic Prettyä aika näkyvästi. Näin jopa jonkun Cherry Berry-nimisen printin.



Jatkoimme kävelyä ja matkalla näkyi ruokapaikkoja ja kauppoja. Ylitimme suuren sillan, joka kulki joen yli. Gion alue oli tunnelmallinen pimeässä paperilyhtyineen. Näimme vilaukselta kaksi kimonoon pukeutunutta naista, jotka juoksivat pakoon kuvia näpsiviltä turisteilta. En sitten tiedä tarkemmin olivatko he jotain erityisempiä maikoja tms. En onnistunut oikein saamaan kuvaakaan.





Ajelimme vielä metrolla Kyoton asemalle tiedustelemaan seuraavan päivän shinkansenin aikatauluja, ihan vain siksi, että saisimme päivän metrolippuamme käytettyä. Sitten palasimme Uno Houseen. Menimme nukkumaan ja aamulla heräsimme virkeinä. Panin merkille, että hulppeasta kattohuoneistostamme oli kaunis näkymä seinään.



Uno House on kai laajentanut vierivieressä oleviin taloihin ja kompleksi on sekalainen rakennelma erilaisia talonrehjakkeita. Helpottuneina lähdimme Uno Housesta toivoen, ettei meidän enää ikinä tarvitsisi palata mörskään :D




Käytimme perjantain Teramachi ostoskadun ja muiden kauppojen tutkimiseen. Koitin kovasti löytää tuliaiskelpoisia japanilaisia esineitä, mutta en oikein vakuuttunut. Jotain hyvin pientä kuitenkin löysin, mutta suurin osa tavarasta oli mautonta matkamuistokrääsää. Törmäsimme muutamaan automaattikeskittymään, jossa pystyi ottamaan purikura-kuvia passikuva-automaatin tapaisessa kopissa. Erilaisia pehmolelu yms. krääsä automaatteja oli paljon ja Nelly ja Riikka jopa kokeilivat niitä, mutta tuloksetta. Ostimme myös ensimmäiset crepesit, muta kermavaahto oli jotenkin oudon rahkamaisen makuista. Mansikat olivat kuitenkin hyviä.



Päivän päätteeksi menimme vielä Kyoto International Manga Museumiin. Lippu perusnäyttelyyn maksoi ¥500. Museo oli tunelmaltaan kodikas, mutta se oli oikeastaan pääosin vain suuri mangakokoelma, vähän niin kuin kirjasto. Suurin osa mangasta oli japaniksi, joten museo ei sinänsä tarjonnut japania taitamattomalle paljonkaan. Seinillä oli eri mangakojen piirtämiä kuvia ja kaikissa oli sama aihe, geisha. Museossa oli myös vähän tietoa mangan levinneisyydestä, oheisilmiöistä ja mangan piirtämisestä. Museon kauppa tuotti pettymyksen suppeudellaan, mutta kuitenkin pidin museosta kovasti.




Sitten lähdimmekin takaisin asemalle ja hyppäsimme shinkanseniin. Odawarassa vaihdoimme Odakyu linjan junaan ja matkasimme takaisin Sagami-Onoon. Oli hieno tunne palata kotiin! Kyoto oli kaiken kaikkiaan hieno kokemus, mutta jotenkin kaupungin yleisolemus oli Tokioon verrattuna vähän suttuinen ja hyviä ruokapaikkoja emme oikein löytäneet. Aamupalakin jäi väliin, kun kaikissa otollisissa kahviloissa tupakoitiin. Ainoat ruokapaikat paikat, jossa oli tupakointi kielletty alue, olivat pikaruokaloita, kuten McDonald's ja First Kitchen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti