Kunnon kulkupeli

Olimme suunnitelleet vakavissamme pyörien hankkimista, kun saimme tietää bussilippujen hinnat. Muutenkin pyörä kuulosti hyvältä vaihtoehdolta tutkia lähiympäristöä ja saada vähän liikuntaa. Kaksi kiinalaista vaihtaria Sheng ja Chen olivat vuokranneet pyörät jo viime viikolla, mutta valitettavasti he ovat saaneet ajaa paljon sateessa. Toivottavasti säät muuttuisivat nyt jo vähitellen lämpimämmiksi.

Juuri, kun Sheng ja Chen olivat saaneet pyöränsä, ilmestyi kaikkien vaihtarien sähköpostiin naurettava viesti kansainväliseltä toimistolta. Meitä "kehotettiin jyrkästi" olemaan ajamatta pyörillä sinä aikana kun olemme vaihto-oppilaina Japanissa. Perusteluna oli, että liikenneolosuhteet ovat täällä erilaiset kuin kotimaassamme. Voi olla, että suomalaisten kohdalla kehotus olisi periaatteessa ihan kohdallaan, mutta että kiinalaisiakin vaihtaraita kielletään? Ihan kuin Kiinassa olisi jotenkin Japania hillitympi liikenne. Koskaan aikaisemmin en ole tällaisesta kuullut. Tietääkseni kaikki aikaisemmat suomalaiset vaihtarit ovat vuokranneet pyörän ilman nurinoita. Liekö sitten sattunut jotain, vai pelkääkö koulu nyt, että se joutuisi maksamaan jotain vakuutusmaksuja jos jotain sattuu. Ehkä Riikan kaivonkansitapaturmalla on jotain tekemistä asian kanssa?

Emme noteeranneet viestiä sen kummemmin, sillä eivät ne voi kieltää meitä ajamasta pyörällä. Eilen vuokrasimme pyörät Erikan kanssa, ja hänen avustuksellaan asia hoitui kätevästi ja halvalla. Nelly löysi tietenkin pinkin pyörän itselleen ja Riikka otti mustan ja minä hopeisen. Eivätpähän sekoitu keskenään. Vuokraaminen kolmeksi kuukaudeksi maksoi vajaa ¥4000, mutta meidän piti vielä maksaa panttina ¥4000, jonka saamme takaisin, kun palautamme pyörät asiallisessa kunnossa. Ajelimme sateessa kotiin, eikä mitään vaaratilanteita tullut vastaan.

Sagamiharassa pyöriä risteilee paljon niin autojen, kuin kävelijöittenkin seassa, mutta ihmiset ovat hyvin maltillisia. Kävelyteillä on erilaisia pyöriä koskevia merkkejä (hassujakin), mutta siitä huolimatta en oikeastaan tiedä missä pyörien kuuluisi kulkea. Kaikki vain ajelevat siitä, mistä mahtuu. Olen pyrkinyt ajamaan aina vasemmalla puolella tietä, sillä Japanissa on vasemmanpuoleinen liikenne. Ajoin tänään yksinäni koululle ja hyvin löysin Google Mapsistä tulostaman kartan avulla. Vaikka satoikin, niin pyöräily tuntui hienolta ja siinä näki asiat ihan eri näkökulmasta, kuin täyteen ahdetussa bussissa. Matkan varrella oli ainakin muutama koulu, kanala ja hieno temppeli.

Olin oikein ylpeä itsestäni, kun löysin yksin koululle ja takaisin surkeasta suuntavaistostani huolimatta. Koulun jälkeen lähdin vielä Sagami-Onon eteläpuolelle käymään ostoksilla uudessa lempimarketissani Sanwassa. Mietin pitkään, miten pääsen radan toiselle puolelle pyörällä, mutta tarkkailemalla muita, keksin reitin. Raiteiden yli kulkee ylikulkusilta, jolle voi nousta hissillä tai kiemurtelevia portaita pitkin. Lähdin sitten rohkeasti vain nousemaan pyörän kanssa portaita. Pyörää varten oli sellainen liuska. Polkaisin sillan yli ja sitten taas kävelin portaita alas.

Sanwalle päästyäni huomasin pyörille tarkoitetun parkkipaikan. Muistin aikaisemmin päivällä, että Chen oli sanonut pyöräparkkien olevan ilmaisia kahden ensimmäisen tunnin ajan. Iskin pyöräni kummallisen näköiseen pyörätelineeseen, enkä sen kummemmin miettinyt mitään maksuja. Kun tulin takaisin ostoksien kanssa, huomasin, että teline oli sulkeutunut pyörän renkaan ympärille, eli en saanut enää pyörää siitä irti. Tajusin, että jaahas, minun olisi varmaan pitänyt maksaa jotain jossain vaiheessa. Kysyin todella huonolla japanilla läheiseltä naiselta, miten saisin pyöräni irti. Hän selitti jotain, että Sanwasta saa jonkun lapun tms. Mutta onneksi siihen tuli pian sellainen univormusetä (en tiedä mitä ne ovat, mutta täällä on paljon sellaisia ohjaamassa liikennettä ja valvomassa ympäristöä), joka laittoi jonkun lipun läheiseen automaattiin ja sanoi että voin mennä. Automaatissa kyllä luki ¥200, mutta setä ei vaatinut minua maksamaan. Jäi kyllä vähän mysteeriksi tuo pyöräparkki. Onko kellään vinkkejä, miten asia kuuluisi hoitaa?

Lähdin takaisin ylikulkusillan kautta ja tällä kertaa kokeilin hissiä. Se oli tavallista suurempi, että pyörät mahtuisivat kyytiin. Juuri, kun hissin ovi oli menossa kiinni, niin joku setä yritti juosta sisään. Painoin salamana ovenavausnappia ja hän pääsi sisään. Kiitosten saattelemana jatkoin hissistä ulos. Ihan hyvä kuva minulle jäi ensimmäisestä pyöräilyretkestäni. Ajan todella varovasti, sillä liikenne kyllä on erilaista, kuin Suomessa ja kadut todella ahtaita. Minusta on vain hieman hölmöä kieltää aikuiselta ihmiseltä pyöräily, koska se on erilaista. Onhan aika moni muukin asia erilaista täällä Suomeen verrattuna. Tuntuu melkein, että vaarallisempaa on oikeastaan kävellä täällä, kuin pyöräillä. Tämä kyltti kertookin aika hyvin miksi:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti