Sateessa shoppailua

Shinjuku

Seuraava päivä kului nukkumiseen, mutta maanantaina lähdimme Nellyn kanssa kauan odotetulle shoppailuretkelle Harajukuun. Satoi koko päivän aamusta alkaen, emmekä vielä olleet ostaneet sateenvarjoja. Koitimme sitten vain juosta katosten alla mahdollisimman paljon. Olin myös ottanut selvää Shinjukun katumuotitarjonnasta ja päädyimmekin aluksi vähän mutkan kautta sinne (jäimme täysin väärällä asemalla ja aivan liian aikaisin, mutta sitten vain hyppäsimme seuraavaan junaan).

Shinjukun asemalla yritimme löytää East exitin, mutta eihän sitä löytynyt. Löytyi kyllä South ja South-east exitit. Lopulta vain menimme jostain ulos ja yritimme sateessa kysellä tietä Marui One tavaratalolle. Joku tyttö osoitti meille suunnan ja lähdimme kohti tavarataloa, jossa luki OIOI, kuten pitikin. Menimme sisään, mutta pian selvisikin, että Marui tavarataloja onkin viisi erilaista Shinjukussa. Menimme vielä vähän matkaa eteenpäin ja löysimme viimein Marui Onen. Teemana olivat erilaiset katutyylit, kuten lolita, aristo, gyaru ja punk. Koko tavaratalo oli vain katumuodille omistettu, mikä oli erittäin ilahduttavaa. Myyjät pitivät visusti huolen siitä, ettei kuvia otettu. Nelly on kuitenkin kehittynyt jo aika taitavaksi salakuvaajaksi.



Jotkut myyjät tervehtivät kohteliaasti, kuten japanilaiseen kauppakulttuuriin kuuluu, mutta jotkut eivät olleet huomaavinaankaan meitä gaijineita (ulkomaalaisia). Parhaan kohtelun sai Metamorphosen putiikissa, jossa söpö myyjä pitsimekossa tuli puhumaan meille englantia ja kertoi myös käyneensä Suomessa. Myyjä oli kyllä älyttömän suloinen ja hihitteli kokoajan jutellessaan. Alkoi ihan naurattaa se touhu. Vähiten pidin Jesus Diamanten meiningistä. Kengät olivat kyllä hienoja, mutta myyjät happamia.



Hinnat olivat todella korkeat, melkein kaikki maksoi yli ¥20.000, jopa T-paidat. En oikein löytänytkään mitään must-have-vaatetta, joten tyydyin ostamaan alakerroksen pehmolelukaupasta Marui kauppaketjun maskotilla "Nyanpirella" varustetun vihon.







Kävimme vielä Marui Annex tavaratalossa sushiravintolassa. Mielestäni sushi (8 kpl/ ¥1000) oli aivan yhtä hyvää, kun Suomessa Ichiban Sushissa. Kaupan päälle kyllä sai hyvää misokeittoa. Yksi susheista oli kuitenkin epämiellyttävä, valkoinen sitkeä möhkö, jota ei saanut oikein edes purtua. Olikohan se mustekalaa, vai mitä (alla kuvassa se on tuo valkoinen, jossa on pala levää ympärillä)? Muut olivat kuitenkin hyviä.



Harajuku

Emme olleet ihan varmoja, miten pääsemme kätevimmin Shinjukusta Harajukuun, joten kysäisimme liikennevaloissa eräältä japanilaiselta mieheltä neuvoa. Hän antoi sateenvarjonsa meille ja alkoi katsoa kännykällään jotain junien aikatauluja. Sitten hän vei meidät asemalle ja osti junaliput, vaikka näytin, että minulla on PASMO-kortti. Sitten menimme asemalle ja hän pyysi meitä odottamaan sillä aikaa, kun hän meni läheiseen kioskiin. Odottelimme hieman kummastellen ja pian mies tuli takaisin jonkun japaninkielisen lehden kanssa, jossa oli Tokion karttoja. Hän etsi Harajukun ja ympyröi Dakeshita doorin ostoskadun. Sitten mentiin Yamanote linjalla pari pysäkkiä ja oltiinkin jo Harajukun asemalla. Maassa lojui perus läpinäkyvä sateenvarjo, jollaisen Nelly oli halunnut ja siitä hän saikin uuden sateenvarjon. Mies saattoi meidät Ostoskadun alkuun ja kehotti meitä pitämään hauskaa. Koitin tarjota hänen sateenvarjoaan takaisin, sillä olin ajatellut ostaa oman Harajukusta. Hän ei kuitenkaan halunnut sitä takaisin, vaan sanoi, että voin pitää sen. Sitten hän oli jo lähdössä ja koitimme kauhean kiitollisina ja hieman ymmällään moisesta opastuspalvelusta kiitellä ja kehua hänen kohteliaisuuttaan. Vaatimattomana mies vain sanoi, että ei tästä mitään vaivaa ollut ja lähti siitä sitten. Uskomatonta, millaiseen ystävällisyyteen Japanissa voikaan törmätä. Olimme molemmat onnistuneet saamaan ilmaisen sateenvarjon kymmenen minuutin sisällä. Hyvä niin, sillä illalla sade voimistui.



Kiersimme Harajukun halpiskauppoja kaikessa rauhassa juosten aina katoksesta toiseen, ettemme kastuisi (emme viitsineet turhaan avata uusia sateenvarjojamme liikkeiden välillä). Kaupojen vaatteet olivat edullisia, mutta kauppojen tarjonta oli aika samanlaista. Ostin Diva Salon-nimisestä kaupasta mustan T-paidan pitsihihoilla ¥1500. Törmäsimme taas kahviloiden ovella tupakansavuun, joka sai meidät kääntymään pois. Löysimme kuitenkin vähemmän käryisen kahvilan, josta ostimme hienot kerma-mansikkajälkiruoat.



Ehdimme vielä Bodylinen liikkeeseen, jossa petyin kovasti, kun vaatteita ei saanut sovittaa. Ei edes kenkiä! Olisin jo ostanut yhden mekon, mutta kun ei saanut sovittaa, niin ei sitten. Ja hyvä niin, sillä seuraavana oli Closet Child (eri lolita brandien second-hand-liike). Sieltä löysin aivan täydellisen Metamorphosen mekon ja huokeampaan hintaan, kuin uutena (tätä ei kyllä enää ole Metalla myynnissä). Pääsen ehkä sittenkin joku sunnuntai Harajukun sillalle kunnon asussa!

4 kommenttia:

  1. Voi että rakastan tätä blogiasi!!Tahtoisin itsekin päästä Japaniin mutta se ei ole ainakaan vielä mahdollista.:/Noh ehkä myöhemmin.Kivoja kuvia olet ottanut:D

    VastaaPoista
  2. Voi, kun tuo mekko on ihana! Saanko kysyä mihin hintaan sait sen?

    VastaaPoista
  3. Kiitos Lumiruusu :) Osa kuvista on kyllä ystäväni Nellyn ottamia (esim. ne missä minä olen) ja tässä postauksessa vain viimeinen kuva on minun ottamani eli kunnia kuulu myös hänelle. Toivottavasti pääset jossain vaiheessa myös käymään Japanissa!

    Anonyymille voin kertoa, että mekko maksoi ¥11800 eli n. 93€. Se on lisäksi todella hyvässä kunnossa, eikä siitä huomaa, että se olisi käytetty.

    VastaaPoista
  4. Charlottainen, on sinulla vain mielenkiintoista siellä! Toivottavasti nähdään huomenna skypessä. Ja kiitos ihanasta kortista. Minulla on sinua vähän ikävä. Nina

    VastaaPoista