Surkeiden sattumusten sarja

Matka Sagami-Onoon meni hyvin

Kun olimme löytäneet Yukarin Naritan kentältä, menimme ostamaan bussiliput Sagami-Onoon. Liput maksoivat ¥3000. Bussin lähtöön oli reilusti aikaa, joten kiertelimme vähän kentällä ja teimme ensimmäiset Japanin ostoksemme. Ostin suklaa Pockyja (¥147) ja hymyilevän omenamehupullon (¥150). Bussimatka sujui kivasti, sillä bussi oli todella tilava ja ilmastoitu. Ajoimme Naritan ja Yokohaman läpi Sagamiharaan. Matkan varrella näkyi ainakin neljä valaistua maailmanpyörää. Tolkuttomasta väsymyksestä huolimatta ihastelimme Nellyn kanssa bussista näkyviä ihmeellisyyksiä aia söpöillä eläinhahmoilla koristelluista rekka-autoista korkeisiin ja näyttävästi valaistuihin rakennuksiin.

Bussimatka sujui nopeasti ja n. klo 21-22 jäimme Sagami-Onon aseman kohdalla pois kyydistä. Vähän aikaa odoteltuamme japanilainen KV-koordinaattorimme Akira saapui vastaanottamaan meitä. Keskustelime japaniksi ja yllätyin iloisesti, kun huomasin tajuavani suurimman osan keskustelusta. Varmasti Akira pyrkikin puhumaan mahdollisimman selkeästi ja yksinkertaisesti. Hän ohjasi meidät läheiseen ruokakauppaan, jonka nimi oli Fuji Supermarket. Siellä keräsimme innoissamme korin täyteen aamupalaksi kelpaavia tarvikkeita.





Mukaan tarttui mm. vaaleanpunainen pokemon-pulla ja pikanuudelipaketti, sekä tuoreita alennuksessa olevia yakitorivartaita ja paneerattuja peruna(?)pihvejä tms. Kun ostokset oli maksettu, saatiin kassalta muovipussi ja syömäpuikot ja voitiin mennä pakkaamaan koko potti viereiselle pakkaustasolle. Siitä sai ottaa muovipusseja, kuminauhoja ja teippiä. Ostosten jälkeen suuntasimme keskustasta sivummalle kapeaa kadun vieressä kulkevaa kävelytietä pitkin. Kaikilla oli painavat laukut ja Akira kantoi ystävällisesti kaikkien ruokaostokset.



Luckycharm petti, kun saavuimme asunnolle

Tulimme kolmikerroksisen luhtitalo-tyylisen rakennuksen pihaan ja asetuimme ensimmäisen katutasolla olevan oven eteen. Se oli minun tuleva asuntoni. Vieressä seinällä oli kaikkien asuntojen postilaatikot ja Akira alkoikin avaamaan minun laatikkoani. Hän kertoi, että näyttäisi minun asunnossani kaikille, miten laitteet yms. toimivat ja sitten kaikki osaisivat omassa asunnossaan toimia, sillä asuntojen piti olla samanlaisia. Riikalla oli matkassa hänen ystävänsä antama lukcycharm, eli japanilainen onnenkalu. Tähän asti se oli toiminut hyvin, mutta nyt se alkoi reistailla.

Akira avasi postilaatikon ja näytti, kuinka se oli tungettu täyteen mainoksia. "Rubbishu" hän sanoi ja heitti mainokset alapuolella olevaan paperikoriin. Sitten hän alkoikin etsiä laatikosta vielä jotain, mutta sitä ei ollut. Hän tarkisti myös roskiksen, mutta turhaan. Avaimen oli tarkoitus olla postilaatikossa, mutta eipäs se ollutkaan. "Kiva", ajattelin ja Nelly ehdotti, että voin tulla hänen luokseen yöksi, jos siis hänen avaimensa löytyy.

Nellyn ja Riikan asuntojen avaimet olivat paikoillaan. Heidän asuntonsa ovat toisessa kerroksessa, joten lähdin laukkujen kanssa kapuamaan portaita. Kun pääsin ylös, kuului kauhea kolina ja katsoin alas, niin Riikka makasi kaatuneena maassa laukkuineen ja hänen edessään oli ammottava likakaivo, jonka kansi oli hapertunut ja pettänyt Riikan kantaessa laukkujaan sen päältä. Ja likakaivo oli juuri minun asuntoni edessä! Riikka selvisi onneksi vain parilla mustelmalla, mutta tapahtunut sai meidät kaikki kunnioittamaan likakaivoja aivan uudella tavalla. Likakaivo jäi ammottamaan tielle vaarallisen näköisenä. (Alla oleva kuva on otettu tapahtuneiden jälkeen, kun kaivon päälle oli ilmestynyt varoitusteippaukset).




Loppu hyvin, melkein kaikki hyvin

Hieman säikähtäneinä menimme Nellyn asuntoon ja saimme kattavan esitelmän siitä, miten asunnon laitteet toimivat. Esim. miten TV:tä, pesukonetta, jääkaappia ja kauhaa (!) käytetään. Akira yritti vielä soittaa vuokraajalle ja kysyä avaimesta, mutta siellä ei vastattu. Saimme ensimmäiseksi kouluviikoksemme aikataulun ja huomasimme, että tulemme saamaan japanin opetusta koulussa! Vaihtareiksi on myös tulossa kaksi kiinalaista tyttöä meidän lisäksemme.

Menimme Nellyn kanssa asuntoon ja asetuimme asumaan. Olimme sopineet seuraavaksi päiväksi tapaamisen Yukarin kanssa ja ajattelimme siinä neljän aikoihin yöllä, että olisi ehkä hyvä mennä nukkumaan. Nukuin todella hyvin, vaikka käytimme tyynynä viikattua päiväpeittoa ja huoneessa oli todella kylmä, kun lämmityslaite oli kytketty pois päältä. Oli vähän orpo olo, kun minulle ei ollutkaan asuntoa. Akira oli kuitenkin luvanut soittaa yhtiölle aamulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti