Tutkimusretki Lähiympäristöön

Heräsimme Nellyn kanssa johonkin ihme pimpelipom-musiikkiin. Olisiko ollut roska-auto? Emme tiedä, mutta vähän ajan päästä siitä Nellyn ovikello soi ja kiskoimme äkkiä vaatteita niskaan ja menimme avaamaan. Siellä oli joku japanilainen bisnesmies, joka antoi avaimen asuntooni! Yay. Kävin viemässä tavarani asuntooni ja tutkin samalla, oliko varustus samanlainen, kuin Nellyllä. Eihän se ollut, mutta hyvältä silti vaikutti. Tässä kuva asuintalomme takapihalta. Minun asuntoni on alin ja oikeanpuoleisin ja nellyn toisen kerroksen toinen vasemmalta. Riikan asunto on Nellyn asunnosta seuraava vasemmalle.



Sovimme, että tapaamme Yukarin seuraavana päivänä eli 3.4 hän tuli hakemaan meitä asunnoltamme, sillä emme uskoneet vielä varmuudella löytävämme takaisin asemalle, jolta olimme edellisenä iltana pimeässä kävelleet asunnoille. Annoimme Yukarille tuliaisemme (lähinnä Marimekkoa, Geishaa ja Fazerin sinistä). Lähdimme auringon paistaessa kävelemään kohti Sagami-Onon asemaa ja kauppakeskittymää. Matkalla näkyi kirsikankukkapuita ja koska oli lauantai, monet perheet olivat läheisessä puistossa lapsineen viettämässä aikaa.









Kävimme suurissa ostoskeskuksissa ja kävelykadulla, jonka varrelta löytyi yllätyksekseni Closet Childin liike, jossa myydään second hand merkkivaatteita mm. lolitavaatteita. Tietenkin halusin käydä katsomassa liikettä ja siellä olikin monia ihania vaatteita. Btssb, AP, IW ja Mary Magdalenekin olivat edustettuna. Koitin vaivihkaa ottaa muutaman kuvan liikkeen sisältä. Kaupassa oli yksi AP:n tartan hame, jota muistan aikaisemmin himoinneeni, se maksoi muistaakseni ¥7800 (n. 60 €). En kuitenkaan vielä ostanut mitään, sillä haluan sitten kaikessa rauhassa katsoa myöhemmin ajan kanssa kauppoja ja sovittaa vaatteita. Closet Childiä vastapäätä on iso Starbucksin kahvila, joten se on helppo löytää.











Seuraavaksi menimme syömään japanilaiseen ravintolaan Ootoyaan. Siellä oli todella suloinen helium-ääninen tarjoilijaneiti. Ostimme kaikki annokset n. ¥800/kpl. Lisäksi ¥200 sai vielä juoda limuautomaateista niin paljon kuin halusi. Nelly otti juomavaihtoehdon ja sain maistaa juomia. Limenmakuinen valkoinen juoma oli tojdella hyvää, samoin vihreä. Olen huomannut, että Japanissa oikeastaan pidän erilaisista juomista, kuten mehista, limuista ja jopa siidereistä, toisin kuin Suomessa, jossa en ikinä osta juomia vaan juon kraanavettä. Söin jonkinlaista paistettua kanaa ja kastiketta, joka oli todella hyvää. Annokseen kuului lisäksi pieni, keskikokoinen tai suuri kulhollinen riisiä (ei erillistä maksua) ja salaattia, misokeittoa, teetä, gari-inkivääriä ja outoja ananasviipaleen näköisiä ja miedonmakuisia bataattimaisia vihanneksia. Annos maksoi ¥740.





Kävimme teettämässä asemalla itsellemme PASMO-kortit, joihin voi ladata rahaa julkisissa matkustamista varten. Kortin sai ¥500 samasta automaatista, missä voi myös nähdä kortin saldon ja ladata siihen lisää rahaa. PASMO-automaatteja on kaikilla asemilla porttien molemmin puolin. Korttia näytetään, kun mennään juna-aseman laituripuolelle ja seuraavan kerran, kun poistutaan laiturialueelta seuraavan kerran. Kortti laskee automaattisesti matkaan kuluneen rahan ja ottaa sen kortilta.



Kiertelimme loppupäivän ostoskeskusten liikeitä ja söpöä tavaraa oli vaikka millä mitalla. Koko ajan tuli vastaan kaikkea sellaista, mistä ajatteli: "miksi ihmeessä tällaisia ei ole Suomessa?". Monia käytännöllisiäkin tavaroita löytyi. Huomasimme, ettei asuntomme varustukseen kuulunut minkään laista ruokailuveistä/voiveistä, vaikka haarukka ja lusikka löytyivät. Menime siis ostamaan sadan yenin kaupasta voiveitset. Daiso-nimisessä hyaku-en-shopissa oli kaikkea, mitä kuvitella saattaa ¥105 hintaan (osa tuotteista kyllä maksoi jopa yli ¥300). Vähän niinkuin meikäläinen Tiimari-Valintatalo-Tokmanni, mutta hinnat olivat oikeasti edulliset. Kävimme myös suuressa elektroniikkaliikkeessä, jossa oli mm. adaptereita hintaan ¥300 ja vähän paremmin varusteltu DS-lisätarvike osasto, kuin vaikka Prismassa.





Olemme jo muutamaan otteeseen törmänneet suomenkieleen japanilaisissa tavaratalossa mm. postikorteisa ja koriste-esineissä. Tässä tapauksessa suomenkieltä ei oltu täysin osattu:



Päivän lopuksi kävimme Softbankin matkapuhelinliikkeessä ja Yukarin avustuksella saimme ladattua pre-paid-kännykkäämme ¥3000 puheaikaa, joka siis nyt kestää tästä max 2 kk eteenpäin. Riikan 3G puhelin toimii täälläkin, mutta hinnoista emme ole aivan varmoja. Ei se nyt hillittömän kallista kai ole. Tiedustelimme uuden pre-paid-kännykän ostamista ja liittymän perustamista, mutta myyjä kertoi kännyköiden olevan loppu tilapäisesti (Liekö vain ollut ulkomaalaisen asiakkaan pelkoa).



Illalla pääsin laittamaan oman asuntoni (vasemmalla alin ovi) asumiskuntoon ja taistelin muutaman tunnin netin kanssa, kunnes huomasin, että yksi kaapeli oli vain irti. Sitten väsyneenä menin kylpyyn ja nukkumaan. En kuitenkaan nukkunut ollenkaan hyvin ja minulle tuli päänsärky. Tyynynyi on kamala puolikkaan tyynyn kokoinen kivikova riisisäkki ja seinät ovat niin ohuet, että jokainen ohikävelevä korkokenkien kopistelija ja puhe kuuluvat kadulta. Lisäksi on vielä todella kylmä ja ilmastointi laitteen käyttö on todella randomia. Välillä toimii, välillä ei. Tuli yöllä jotenkin sellainen ajatus, että täällä moni asia on ollut joko liian kylmää tai liian kuumaa. Hanasta tulee jompaa kumpaa, kun pitää säätää erikseen kylmän ja kuuman veden suhde. Huoneessa on joko jäätävää, tai kuumaa kuin kiukaassa. Ulkona on kylmä ja sisällä kuuma ulkovaatteissa. No, jos nämä ovat olleet ainoita sopeutumisongelmia, niin olen varmaan aika onnekas.

Yöllä kieriskelin ja nukuin todella huonosti. Aamulla sitten tukka sekaisin ja valtavat silmäpussit roikkuen kun avasin ensimmäisenä ikkunan kadulle, sieltä tuli iloinen "ohayoo Gozaimasu!" (=hyvää huomenta) ohi pyöräilevän keski-ikäisen naisen tervehdyksenä. Siinä oli pakko unohtaa valitus. Koko seuraavan päivän alkupuolisko meni toipuessa väsymuksen aiheuttamasta pahasta olosta, mutta lopulta selvisin päivästä hyvin. Ensi postauksessa kerronkin mitä tein tänään (tai Japanin aikaa oikeastaan eilen). Tapasin uusia japanilaisia ystäviä ja kävin Shinjukussa, Harajukussa ja Shibuyassa!

2 kommenttia:

  1. jaa, olenko kade vai kade. Ei mutta oikeesti, pitäkää nyt ihan himohauskaa, kuten olette jo ilmeisesti tehneet : D!

    VastaaPoista
  2. Kyllähän me ollaan hauskaa pidettykin! ;D

    VastaaPoista