Eksoottinen vierailu japanilaiseen tyttökouluun


Perjantaina 21.5 oli viimeinen päivä animaatiokurssia. Koska sensei oli Welcome Partyissa sanonut, että poikaystäväni olisi tervetullut vierailemaan Joshibissa, niin ajattelin, että nytpä olisikin hyvä hetki siihen. Riikka lainasi ystävällisesti pyöräänsä Joonalle, sillä hänellä ei ollut aamulla tunteja. Minulle jo arkiseksi muodostunut koulumatka olikin varmasti hieno elämys parin viikon suurkaupunkiloman keskellä. Sää oli vaihteeksi loistava. Olimme hyvissä ajoin koululla ja esittelin pintapuolisesti kampusta.

Menimme korrektisti koputtamaan opettajan ovelle ja aina iloinen senseimme kurkistikin pian tupakankäryisestä huoneestaan. Vähän minua jännitti, miten opettajat ja assistentit suhtautuvat, mutta ihan hyvin se meni. Joonalla oli onneksi Suomen tuliaisena Fazerin Sininen suklaalevy ja muutama japaninkielinen fraasi hallussa. Luokkalaiseni olivat aika ujoja, mikä vähän hämmästytti minua, sillä aikaisemmin he olivat olleet ihan innoissaan kyselemässä poikaystävästäni. Aloimme katsomaan animaatioita ja toisin, kuin aikaisempien animaatiotehtävien kritiikissä, nyt piti jokaisen mennä aluksi luokan eteen kertomaan jotain animaatiostaan. Vaikka en ollut mitenkään varautunut, sain sanotuksi hyvin asiani japaniksi ja puhuin jopa enemmän, kuin suurin osa luokkalaisistani.

Tein kurssin aikana yhteensä kolme animaatiota. Ensimmäinen tehtiin lyijykynällä A4-papereille ja animaation piti alkaa viivasta ja loppua viivaan. Toinen ja kolmas olivat sitten vapaampia ja käytin kummankin kohdalla Adobe Flash CS3-ohjelmaa. Toisen animaation pääteema oli liike ja kolmannessa piti käyttää jonkunlaista materiaalia. Kolmannen animaation pystyi periaatteessa toteuttamaan aivan millä tekniikalla tahansa. Valitsin pitkän, mutta siistin tien ja tein animaation kokonaan koneella. "Materiaalina" toimi tietokoneen työpöytä taustakuvineen. Tässä näitä tulee:

Animaatio 1: Kokoro




Animaatio 2: Sleepy Kitteh
video
Täällä parempi ja suurempi versio.



Animaatio 3: Desktop Lovestory
video
Täällä parempi ja suurempi versio, mukana musiikki.

Valitettavasti sattuneesta syystä en nyt tähän hätään saa tämän parempia versioita videoista. Koneeni nimittäin päätti hajota muutama päivä sitten ja nyt se on (ehkä) menossa huoltoon. Sain onneksi koululta MacBookin lainaan, joten pystyn joten kuten ääkkösiä copy-pasteamalla kirjoittamaan blogiini.

Vieraita Suomesta

En ole ehtinyt kirjoittaa pitkään aikaan, sillä viime tiistaina poikaystäväni, veljeni ja hänen kaverinsa saapuivat Tokioon. Onneksi animaatikurssini oli lopuillaan ja löysin hyvin aikaa yhdessä oloon. Kiitos Islannin tuhkapilven, pojat saivat vaihdettua lentonsa Finnairin suoraan lentoon. Kaikki lennot Amsterdamiin oli peruttu, joten vaihtaminen siellä ei ollut mahdollista. Tiistaina he sitten saapuivatkin jo paljon suunniteltua aikaisemmin.


Akihabara Again!

Olin yrittänyt saada viimeisen animaatiotehtävän valmiiksi hyvissä ajoin, mutta se oli yhä kesken. Aamulla kävin koulussa, mutta siellä olikin taas vaihteeksi ei-opetusta-päivä. Puolen päivän aikoihin lähdin kohti Akihabaraa, jossa meidän oli tarkoitus tavata Kotobukyan edessä. Olin ajatellut, että sehän on helppo kohtaamispaikka, sillä minun kohdallani pääsin siihen suoraan asemalta kätevästi. Poikien hostelli sijaitsee Uenon tuntumassa, joten he tulivatkin vähän eri paikkaan. Lopulta kuitenkin löysimme toisemme ja lähdimme kiertämään Akihabaran Electric Townia.


Osasin ihan kivasti esitellä viime kerralla löytämiäni mielenkiintoisia kauppoja. Kaikkien suosikki oli tietenkin Super Potato. Joona sai ostettua uuden (käytetyn) kameran erittäin hyvään hintaan Bic Cameran käytettyjä kameroita myyvästä liikkeestä. Bongasin tuona päivänä peräti kolme Snakepatsasta!




Kokeilimme tietenkin arkadepelihallien crane gameja ja Otto yritti saada minulle Mikufiguurin. EI onnistanut, mutta vielähän tässä ehtii! Ostin parillasadalla jenillä Layton kännykkäkorun suresta figukaupasta.



Menin vielä ennen kotiin paluuta käymään poikien hostellissa Minamisenjussa. Olin yllättynyt, kuinka resuinen alue oli. Muutamat kodittomat pyysivät meiltä rahaakin, enkä ole sellaiseen aikaisemmin Japanissa törmännyt. Hostelli oli kuitenkin mukava ja siellä minua odottikin valtavat määrät tuliaisia Suomesta! Ruispaloja, puuroa, Fazerin suklaalevyjä, hapankorppuja, muutaman suosikkini mainitakseni. En ollut käsittänytkään, miten suuri määrä tavaraa toivomuslistallani olikaan. Kiitos siis kaikille, jotka jollain tavalla osallistuivat tuliaisten ostamiseen tai kantamiseen. Tässä muuten kuva Minamisenjusta:


Keskiviikkona menin kouluun ja oli pitkä päivä. Otin koneeni mukaan ja sain kun sainkin animaationi piirretyksi valmiiksi asti. Ehdimme Nellyn kanssa juuri ja juuri ennen japanintuntia palauttaa animaatiomme, joka tarkoitti sitä, ettei seuraavana päivänä tarvinnut tulla koululle. Japanin tunnin jälkeen pyöräilimme sateessa kotiin ja menin suoraan nukkumaan. Pojat tutustuivat sillä välin Uenoon ja Uenon eläintarhaan. Japanin opettajamme yllättyi iloisesti, kun meillä kaikilla oli hänelle syntymäpäivän kunniaksi lahjat. Annoin Fazerin sinisen ja Marimekko lautasliinoja.




Ikebukuro

Torstaina sade jatkui ja päätimme lähteä poikien kanssa Ikebukuron aina aurinkoiseen Sunshine cityyn. Löysimme muutamia mukavia T-paitakauppoja ja matkamuistokaupan aseman läheltä. Luulen, että kävimme myös Otome dōrilla (epävirallinen tyttöotakujen ostoskatu), mutta en ole satavarma. Ainakin löytyi muutamia dōjinsheja (eli fanien tekemiä sarjakuvia) myyviä animekauppoja. Löysin myös ihan sattumalta Ikebukuron Closet Childin ja bongasin yhden lolitankin päivän mittaan. Mielestäni Ikebukuron Closet Childissa on ihan hyvä valikoima ja kauppa oli muutenkin miellyttävä. Törmäsimme Yellow Submarine-nimiseen kauppaan ja kävimme katsomassa, onko kyseessä Beatleskaupa, vai mikä. Se oli animekorttipeleihin erikoistunut like, eli aika randomia. Kävimme vielä Tokyu Hands tavaratalossa, josta löysyi mm. mukavalta vaikuttava eläinkauppa (ei kissan- ja koiranpentuja surkeissa kopeissa) ja magneettineppareita. Valitettavasti nuo ihmenepparit olivat melko kalliitta, eli jäivät ostamatta.




Kun ehdimme itse Sunshine Cityn ostoskeskukseen, oli jo suurin osa päivstä kulunut. Paikka oli kolossaalinen ostoskeskus, jossa oli yllättävän autiota. Lähdimme aika äkkiä takaisin asemalle päin, sillä paikka ei ihan iskenyt. Etsimme jotain ruokapaikkaa ja huomasimme pizzapaikan nimeltä Shakey's. Ajattelin, että pizzahan on todella kallista Japanissa, mutta teki mieli, niin mentiin kuitenkin. Paikassa oli yllätykseksemme vain japanilaisia. Otimme lounasbuffetin ¥850, jolla saikin syödä niin paljon pizzaa, pastaa ja karee raisua, kuin halusi. Tarjolla oli mm. majoneesi-, salami-, ja maissipizzaa, mutta myös erikoisuuksia, kuten mustikka-jäätelöpizza ja suklaabanaanipizza löytyi. Ihan tosi! En kyllä maistanut makeita pizzoja, mutta kaikki pizzat mitä söin, olivat erittäin herkullisia. Ja kun hinta oli niin edullinen, ei edes tullut halua hotkia itseään ähkyyn asti. Lounas aika päättyi ilmeisesti neljän aikoihin, kun tarjoiliat pyysivät ihmisiä poistumaan. Kävimme vielä sadan yenin kaupassa ja näimme kadulla ihmeellisen vaalirekan, jossa pukumiehet vilkuttivat ja hölisivät megafoniin ilmeisesti puolueensa lupauksia tms.

Roppongi

Nelly oli kutsunut torstai illaksi liudan meidän luokkalaisia tyttöjä Roppongin aussie baariin, ja pojat halusivat mennä katsastamaan kaupunginosan ennakkoluuloistaan huolimatta. Törmäsimmekin sattumalta Nellyyn Roppongin kaduilla ja hän kertoi, että kaikki japanilaiset olivatkin jättäneet tulematta. No, ainakin nyt on yritetty, ehkä Roppongi oli sitten se syy.


Roppongihan on aikas länkkärimesta, jonne turistit tulevat illan viettoon ja kaikille tuli selväksi, ettei Otto ollut siitä mielissään. Kiertelimme vähän ja ostimme vain juotavaa combineista, emmekä menneet mihinkäön baariin tai clubille. Bongasimme Dragon Quest baarin, mutta se oli täynnä, joten emme päässeet sisään.



Ostin Joonalle Rilakkuma T-paidan yhdestä kaupasta. Siellä myytiin myös kigurumeja eli hupullisia eläinaiheisia kokovartalohaalareita. Ne siis näyttävät harjaantumattomalle silmälle aivan lasten naamiaisasuilta. Pikachu, Rilakkuma ja Stich löytyi hintaa oli n ¥4000. Jännä, etten ole aikaisemmin missään törmännyt kigurumeihin, eivät taida olla yhtä suosittuja Japanissa, kuin Suomessa!


Cola Shock! Uskomaton colajuoma, jota mainostettiin metrossa. Ei ihan minun makuuni, mutta pojat näyttivät arvostavan hienostunutta cola-aromia.

Odottamaton shoppailureissu


Tänään oli vähän pöljä päivä, joka ei mennyt ollenkaan niin kuin oli suunniteltu. Kuitenkin oli antoisaa ja mielenkiintoista. Meillä on vieläkin koulussa animaatiokurssi ja olemme edenneet kolmanteen animaatiotehtävään. Kurssi on käytännössä sellainen, että saamme tehtävän ja deadlinen parin viikon päähän. Koulussa tunneilla voi tehdä animaatiota käsin piirtämällä, mutta esim. tietokoneluokkaa tai kunnon animaatio-ohjelmia (Flash) ei ole käytettävissä. Aamulla opettajan assistentit tulevat luokkaan ja pitävät nimenhuudon ja sitten ehkä opettajakin käväisee luokassa kiertelemässä. Oikeastaan kurssilla ei ole ollut ollenkaan opetusta, jos tehtävän ohjeiden antamista ja videoiden näyttämistä (Disneyn Fantasia, Tommy & Jerry, Eurooppalainen taideanimaatio yms.) ei lasketa. Suurimman osan ajasta opettajaa ei näy luokassa. Välillä olemme huomanneet, ettei suuri osa oppilaistakaan ilmaannu paikalle. Minä teen animaatiota tällä hetkellä omalla PC:lläni Flashiä käyttäen, eli minun on järkevämpää tehdä sitä kotona. Kuulimmekin Nellyn kanssa, että torstaisin ei olisi läsnäolopakkoa, vaan animaatiota saa työstää itsenäisesti.

Olimme siis jo muutama päivä aikaisemmin suunnitelleet koulun sijaan muuta puuhaa torstaiksi. Meidän oli tarkoitus mennä eräiden hollantilaisten kaksosten kanssa piknikille. Nelly oli tutustunut heihin viime viikolla. Eilen Nelly oli sopinut, että menisimme kolmeksi Yoyogi-puistoon piknikille. Tänään aamulla pojat kuitenkin ilmoittivat ostaneensa liput sumopainiotteluun, mutta myös Nellylle. Minusta he eivät tienneet, joten he eivät olleet ostaneet lippua minulle. Ajattelimme sitten, että ok, varmaan minulle voi sitten ostaa lipun paikan päältä. Ajelimme sitten Ryoogokuun ( sijaitsee Asakusassa), jossa sumo-ottelun oli tarkoitus olla. Pitkällisen odottelun ja etsiskelyn jälkeen löytyivät hollantilaiset ja sumoareena. Sitten mietittiin, että mitäs nyt, kun on vaan kolme lippua. Liput olivatkin sitten loppuun myyty, eli jäi sitten lihavat sumoukot minulta näkemättä. Se ei erityisemmin harmittanut, mutta oli hieman nihkeää, että olin sinne asti matkustanut ja sitten jäänkin yksin tumput suorina. Sovimme, että sumo-ottelun jälkeen voitaisiin sitten yhdessä mennä johonkin. Huomasin sitten olevani ensimmäistä kertaa yksin Tokiossa.

Menin takaisin asemalle ja tuumailin hetken, mihin sitä lähtisi. Minulla oli onneksi Tokion kartta ja metro/junakartasto mukana. Olin merkinnyt joskus Tokion karttaan paikkoja, joissa haluaisin käydä. Päätin jäädä Yoyogi-asemalla ja kävellä lähellä sijaitsevaan Square Enixin liikkeeseen. Kun tulin Yoyogiin, lähdin kartan kanssa kävelemään, mutta vaikka kuinka tarkasti yritin katsoa, lähdin silti väärään suuntaan. Minun oli tarkoitus mennä suorinta tietä, mutta ajauduinkin jostain syystä Meiji Jingu temppeliä ympäröivän suuren puiston reunaan. Lähdin sitten kulkemaan puiston kautta vähän kiertäen kohti kauppaa. Harmitti vähän, kun ei ollut kameraa mukana, mutta eipähän ollut vaaraa, että olisin loukannut ketään paparazeilemalla. Puisto näytti upealta lampineen ja siltoineen. On aina yhtä hätkähdyttävää kävellä Tokion kaduilta varjoisaan viidakon kaltaiseen metsään. Onneksi kävelin sinne vahingossa, sillä oli hienoa nähdä puistoa.

Löysin tien, jonka varrella Square Enixin liikkeen piti olla. Nyt seuraa tärkeä opetus: älä ikinä luota Google Mapsiin! Pyörin varmaan yli puoli tuntia katua edes takaisin ja ihmettelin, kun en löytänyt liikettä, vaan sokkeloisen asuinalueen siitä, missä kuvittelin liikkeen olevan. Eräs ystävällinen hyvää englantia puhuva japanilainen nainen kysyi tarvitsisinko apua ja minähän tarvitsin. Näytin karttaa ja kerroin mihin olin menossa. Nainen tiesi kyllä Square Enixin, mutta ei kauppaa. Siihen tuli joku lehdenjakaja, jolta nainen kysyi ja hän osasi neuvoa minut oikealle tielle. Olin katsonut näköjään kaupan sijainnin Google Mapsin avulla ja sehän oli tietenkin väärin. Itse asiassa siinä, missä Google Maps väitti kaupan olevan, oli rakennustyömaa monttu :D

Olipas hieno tunne, kun löysin kaupan! Se oli aika erilainen, kun mitä olin odottanut. Kauppa on hyvin pieni, mutta siellä on todella juhlallinen tunnelma. Figuurit olivat kalliimpia, kuin Akihabaran liikkeissä, mutta esillä oli myös hienompia ja kalliimpia figuureja ja muita ennemminkin näyttelyesineitä. Vaikka nekin olivat myynnissä todella kalliiseen hintaan. Suosikkini liikkeessä oli tietenkin suuri lattiaan upotettu Sephiroth-nukke. Hieman tuntui jännältä kävellä hänen päältään. Täällä on aika kattavat kuvat SE:n liikkeestä. Ostin kaksi Final Fantasy Trading Arts Vol.4 sarjan yllätyslaatikkoa. Ne varmaan olivat täällä kalliimpia, kuin muualla, mutta halusin ostaa jotain sieltä. Myyjä oli erittäin kohtelias ja tuli oikein tiskin takaa ojentamaan pussin minulle. Kotona avasin laatikot ja sain Vivin ja Yunan! Pakko yrittää vielä myöhemmin saada Sephiroth ja Zidane!


Kävelin Meiji Jingu puiston läpi Harajukuun ja kävellessäni puistossa kuulutettiin, että nyt ulos kaikki, portit on suljettu. Portti Jingu Bashin edessä olikin suljettu, mutta onneksi virkailija päästi minut toiselle puolelle. Temppelialue menee näköjään kiinni kuudelta illalla. Kävelin Omotesandolle, sillä olisin halunnut käydä Oriental Bazaarissa. Lappu luukulla kertoi, että liike on juuri torstaisin kiinni. Menin sitten Kiddylandiin ja löysin samaa sarjaa lompakon, kun se meikkipussi, jonka ostin Akihabarasta. Nyt minulla on sitten Kikin Lähettipalvelu tavaraa vaikka muille jakaa, mutta kun se kissa, Jiji on niin suloinen. Olen etsinyt jo pitkään lompakkoa, enkä näköjään viimeksi ollut huomannut tätä kyseistä lompakkoa Kiddylandissä. Se oli aika kallis, yli 40 euroa, mutta silti halvempi, kuin lolita brandien lompakot, joita olin aikaisemmin harkinnut. Seuraavana ostan varmaan Jiji bentoboxin ja syömäpuikot. Ellen sitten löydä jotain mieluisampaa bentoboxia sitä ennen.


Sitten kävin katsomassa läpi H&M:n ja Forever21:n. H&M:n vaatteet olivat vähän tylsiä, yksivärisiä T-paitoja lähinnä. Forever21 oli jotenkin virkistävä kokemus, omaperäisempi. En kuitenkaan löytänyt mitään makuuni sopivaa, paitsi jotain hyvin pientä. Kävin vielä Laforetissa, joka oli pian menossa kiinni. Sain päähänpiston, että nyt ostan Metamorphosen sateenvarjon. Ja minähän ostin. Myyjä pakkasi sen todella söpösti ja saattoi minut kaupan ulkopuolelle, kuten lolitakaupoissa on tapana.



Sitten Nelly soitti ja kertoi, että he ovat nyt jossain ravintolassa ja että minun ei tarvitse tulla. Jee, lähdin sitten kotiin. Aika hölmöä, mutta kuitenkin oli ihan kiva, kun sai yksin rauhassa katsella ja shoppailla. Menin Harajukusta metrolla Yoyogi Ueharaan, josta pääsee todella helposti Odakyu linelle. Juna oli todella täynnä, mutta selvisin elossa kotiin. Nappasin vielä Skandinavian leipomosta alennuspussukan leipiä/pullia ja raahustin kotiin.

Akihabara

Love at the first sight!



Menimme viime lauantaina vihdoinkin Akihabaraan. Olin odottanutkin jo sinne pääsemistä, sillä paikka on tunnetusti animesta ja peleistä pitävien ihmisten pääkohde Tokiossa. Akihabarassa on todella runsaasti elektroniikkaliikkeitä, erilaisia, eri valikoimilla ja hinnoilla. Vaatekauppoja ei paljon näkynyt, ellei cosplaykauppoja lasketa. On pelejä, animea ja figuureita ja kaikenlaista hilavitkutinta, mitä kuvitella saattaa.


Maid-paparazzi

Saavuimme puolen päivän aikoihin Akihabaraan ja pyörimme aluksi aseman lähistöllä. Päällimmäisenä mieleen jäivät joka kadunkulmassa mainoslehtisiään tarjoavat maid-tytöt erilaisissa hepeneissään. Akihabara on täynnä maid kahviloita ja sitä ei voi olla huomaamatta. Ideana on tarjota asiakkaille hieno teehetki ja kuninkaallista/ylisöpöä kohtelua. Tarjoilijoina toimivat maid- tai cosplayasuiset suloiset japanilaistytöt yrittävät houkutella asiakkaita kahviloihinsa Akihabaran kaduilla, mutta he eivät halua tulla valokuvatuiksi. Tästä huolimatta onnistuin saamaan paljon havainnollistavia kuvia erilaisista meidoista.


Enkeliasuinen maid, mielestäni kaikkein tyylikkäin Akihabarassa näkemäni maidasu.


Suurimmalla osalla oli vähän edullisemmat Bodylinen cosplayasut. Ehkä se on sitten juuri se idea, että asut näyttävät cosplayasuilta, vaikka ovatkin tyttöjen työasuja.


Punasävyisiä asuja ei paljoa näkynyt.


Vaaleansininen oli yllättävän suosittu väri.


Samoin tummansininen. 


Hauska sailor-henkinen asu.


Japanissa näkee todella usein erittäin lyhyitä hameita!


Awws kissankorvat...


Suosituimmat värit olivat musta x valkoinen ja sininen x valkoinen.


Pitkiä mekkoja ei turhan paljon näkynyt.


Tässä mukavan yksinkertainen asu ja hameen pituuskin miellyttää.


Tuossa on taas Bodylinetyyppinen ratkaisu, mutta plussaa Totorolaukusta.


Kyllä sen täytyy olla rankkaa, kun kokoajan on oltava niin söpö.


Tämä tyyppi ei luultavasti ollut mainostamassa maid kahvilaa, sillä kun otin kuvaa, niin hän oikein poseerasi.


Tässä muutamia maidkahviloiden esitteitä, mitä kadulla jaettiin.


Akihabara-visiitin Top-5:

1. Kotobukya
2. フィギュア(Figyuaa)
3. Super Potato
4. Kanda Myojin-temppeli
5. Yodobashi Camera



Kotobukya

Aivan aseman lähellä sijaitseva kohtuuhintainen kauppa, josta saa kaiken laista fanitavaraa animeen ja peleihin liittyen. Hyvä figuurivalikoima. Paljon Final Fantasy ja Ghibli tuotteita. Olen ollut aika nirso, mutta täältä löysin makuuni sopivia kivoja juttuja. Ostin Final Fantasy XIII Elixiriä kaksi tölkkiä ja suloistakin suloisemman Jiji pikkupyyhkeen ja -meikkipussin. Japanissa ei lähes missään yleisissä vessoissa ole käsipyyhkeitä eikä -papereita ja monet kantavatkin mukanaan omaa pientä pyyhettä. Kauppa saattaa tiettyinä aikoina olla täynnä ihmisiä, mutta me satuimme sinne, kun oli vielä väljää.








フィギュア(Figyuaa)

Tajuttoman kokoinen figuurikauppa. Alakerrassa on suljetuissa vitriineissä kalliita figuja, mutta ylöspäin kiivetessä löytyy edullisempiakin muoviukkoja. Kahdeksankerroksisen kaupan ylimmässä kerroksessa on mieletön määrä Star Wars figureita osa naurettavan edulliseen hintaan. Jos pitää vähääkään Tähtien Sodasta, on täällä käytävä. Suuriakin figuureita saa parilla tuhannella jenillä ja pienempiä muutamalla sadalla. Emme olleet uskoa joidenkin tuotteiden hintoja. Muistaakseni kolmanneksi ylimmässä kerroksessa on myynnissä pieniä ns. käytettyjä figuja, joita on voinut ostaa pikkulaatikoissa, tietämättä, mikä hahmo sieltä tulee. Täällä niitä voi ostaa läpinäkyvässä muovipussissa, mutta suositummat hahmot ovat kalliimpia. Esimerkiksi FFXIII hahmoista Vanille maksoi muistaakseni 600 - 800 jeniä, kun taas Zash vain 100 jeniä. Saman kokoisia muovimöykkyjä kaikki. Muista kerroksista löytyy mm. mechafiguja, animefiguja ja jenkkisarjakuvien figuja.







Super Potato

Kaikkea retropeleihin liittyvää. Kaupan ruma perunamaskotti on helppo tunnistaa. Vanhoja pelejä ja pelikonsoleita, jotkut todella edullisia. Esim. Nintendo 64 maksoi alle 3000 jeniä. Kaupassa on myös mahdollista pelata vanhoilla koneilla. Ylimmässä kerroksessa tupakankatkuinen peliluola, jossa kävin nopeasti nappaamassa kuvan Snakesta. Jokaisen pelinörtin unelmakauppa.









Kanda Myojin-temppeli

Kaupat itsessään olivat jo nähtävyys, mutta löysimme Akihabarasta myös perinteisempää japanilaista kulttuuria. Kävelimme vähän kauemmas asemasta ja menimme upeaan temppeliin. Vaikuttavan punaisen temppelin ympäristössä oli monia pieniä pyhättöjä patsaineen. Kaunis pieni temppelialue paikassa, jossa viimeiseksi olettaisi sellaisen olevan. Täällä oli paljon pieniä kauniita yksityiskohtia, kuten erilaisia patsaita. Kannattaa käydä hengähtämässä shoppailun lomassa.









Yodobashi Camera

Kävimme muutamassa suuressa elektroniikkatavaratalossa ja Yodobashi Camera oli ylivoimaisesti suurin ja monipuolisin kaikista. Esim. kävimme Laoxin tavaratalossa, joka oli todella kallis, pieni ja tylsä Yodobashiin verrattuna. Laoxissa oli kamalasti myyjiä, mutta ei lähes lainkaan asiakkaita. Yodobashi Camera on valtaisa tavaratalo, josta saa lähes kaikkea mahdollista elektroniikasta pyöriin ja leluihin. Hintataso on perustasoa. Kannattaa käydä ihmettelemässä. Kokeilimme mm. hierovia tuoleja. Täältä minulla ei valitettavasti ole kuvia, sillä kamerasta loppui akku, ennen kuin ehdimme tänne.


Yleistä

Otin paljon yleiskuvia Akihabaran värikkäiltä kaduilta. Turistien ihmetykseksi kaduilla näkee meidojen lisäksi esimerkiksi mielenkiintoisesti koristeltuja kulkuneuvoja. Löysimme myös kaupan, joka myy ulkomaalaisia herkkuja, kuten Fazer Mint-suklaata.












Olemme jo pitkään halunneet käydä syömässä liukuhihna-, eli kaiten-sushiravintolassa. Nyt löysimme viimein sellaisen. Paikka oli kohtuuhintainenkin. Liukuhihnalta otin lähinnä lohinigireitä, eli riisipalloja, joissa on päällä lohisiivu. Minun on tehnyt mieli niitä, mutta niitä ei saa oikein mistään, vaan aina jonkun kalliin setin mukana tulee yksi tms. Nyt pääsin taas syömään niitä ja hyviä olivat. Liukuhihnalla pyörii erivärisiä lautasia, joissa on yleensä kaksi palaa sushia. Väri kertoo hinnan. Söin suunnilleen kahdeksan lautasellista sushia ja lopuksi tarjoilijat laskivat lautaset ja summa maksettiin kassalle. Helppoa ja herkullista!