Mori Tower

Lähdimme perjantaina Nellyn kanssa hyvissä ajoin kohti Roppongia, jossa on myös päiväsaikaan tekemistä ja näkemistä. Ajattelimme mennä katselemaan näköaloja Roppongi Hillsin valtavan korkeasta Mori Towerista. Menimme Odakyu Linellä Shinjukuun ja lähdimme etsimään Roppongiin kulkevaa Tooei Oedo Lineä. Asemalla harhaillessamme, huomasimme yhtäkkiä uloskäynnin, josta pääsi suoraan Shinjukun kaduille. Aikaisemmin uloskäyntiä oli ollut todella vaikea löytää kyseiseltä asemalta, joten päätimme piipahtaa siinä samalla Shinjukussa.



Lähdimme vain umpimähkään kävelemään ja vastaan tuli suuria pilvenpiirtäjiä. Otin yhdestä panoraamakuvan, sillä se ei muuten olisi mahtunut siltä etäisyydeltä valokuvaan.


Löysimme hauskan sisustuskaupan Franc Francin. Kaupassa oli kaksi kerrosta ja kiipesimme myös toiseen kerrokseen. Huomasimme, että kakkoskerroksesta pääsee ulos terassille, ja menimmekin sinne ottamaan valokuvia.



Terassilta pääsi jatkamaan matkaa kolossaalista ostoskeskusta kohti, josta näki jo kaukaa, että siellä on UniqLon vaateliike. Menimme suoraan kahdenteentoista kerrokseen ja löysimme upean näköalavessan. Sitten shoppailimme vaatteita ja löysimme molemmille uudet mekot. Ostimme saman mekon, mutta minä ostin mustana ja Nelly pinkkinä.




Lähdimme kävelemään takaisin asemalle, ettei päivä nyt ihan kokonaan menisi harhapoluilla kulkemiseen. Matkan varrella olikin saman Hokuo-ketjun leipomo, kun meillä on Sagamionossa. Tämä ei kyllä mainostanut itseään Skandinaaviseksi, eikä muovipusseissa olut tontturunoja.


Pääsimme viimein Roppongiin ja löysimme Mori Towerin vaivattomasti. Mori muuten tarkoittaa metsää, mikä ei ihan ensimmäisenä kyllä tule tornista mieleen. Paikassa oli paljon turisteja, mutta ei silti niin, että olisi ollut kamalat jonot mihinkään. Menimme ostamaan liput torniin. Mori Towerin yhteydessä on taidemuseo, jonka perusnäyttelyyn pääsee samalla, kun käy katselemassa maisemia tornissa. Lisäksi, jos haluaa päästä erikoisnäyttelyyn, saa maksaa enemmän. Minun puolestani olisin voinut vain mennä katsomaan maisemia, mutta sellaista vaihtoehtoa ei ollut, vaan oli ikään kuin pakko maksaa myös näyttelystä. Halvin lippu näköalatorniin ja museon perusnäyttelyyn (joka muistutti hyvin paljon Kiasmaa) maksoi ¥1500, mutta saimme opiskelija-alennuksella liput hintaan ¥1000. Hississä oli vain numerot 3, 5 ja 52. Menimme 52 kerrokseen yllättävän nopeasti ja pääsimme katsomaan huikeita maisemia.





Ylhäällä oli oli turisteja varten valokuvaaja, joka tarjoutui ottamaan kamerallaan kuvan, jossa Tokyo Tower näkyy taustalla. Hän otti meistä kuvan, mutta emme kyllä ostaneet sitä. Parempia kuvia ja digitaalisessa muodossa saa ottamalla itse tai pyytämällä ohikulkijoita ottamaan. Japanissa nähtävyyksien lähellä usein ihmiset tarjoutuvat ihan pyytämättäkin ottamaan minusta ja Nellystä kuvan kamerallani, ja niin täälläkin. Ylhäällä oli muutama kahvila ja ruokapaikka, sekä matkamuistokauppa.



Kun olimme kiertäneet näköalakierroksen ympäri tornin, päätimme mennä avoimelle kattoterassille, jonne vielä maksoi erikseen ¥300. Mori Tower on kyllä todellinen turistipaikka, mutta kuitenkaan Japanissa en ole yleensä törmännyt tällaiseen rahastukseen. Joissakin turistikohteissakin on välillä yllättänyt, kuinka rahaa ei nyhdetä joka ikisen tilaisuuden tullen. Näköalat olivat kuitenkin sen verran upeat, kun ei ollut ikkunalasia välissä, että kyllä sen ¥300 vielä maksoi. Ulkona tuuli, mutta sää oli niin lämmin, ettei ollut ollenkaan kylmä. Otin muutamia panoraamakuvia täältäkin.




Suosittelen täällä käymistä, jos on Tokiossa matkalla, sillä täältä näkee hyvin kokonaiskuvan Tokiosta. Jostain olen lukenut, että täältä näkisi Fujinkin, mutta emme me ainakaan onnistuneet sitä näkemään, vaikka oli todella kirkas sääkin. Meidän oli aluksi tarkoitus menä myös Tokyo Toweriin, mutta kun näimme sen pienen tönön Mori Towerista, ajattelimme, ettei se enää tarjoaisi enempää. Nelly on käynyt pari vuotta sitten Tokyo Towerissa ja hän suositteleekin ennemmin käymään Mori Towerissa, joka on paljon korkeampi ja suurempi.







Lopuksi menimme vielä museoon, kun nyt olimme siitäkin maksaneet. Kiasmaisaa oli. Museosta sai matkapuhelimen näköisen laitteen, jolla pystyi kuuntelemaan englanniksi kunkin teoksen kohdalla syvempää filosofiaa kyseisen teoksen numeroa painamalla. Tämä osoittautui useimpien teoksien kohdalla hyödylliseksi, sillä muuten en olisi ymmärtänyt sitä vähääkään pitsalaatikkopinoista tai mölyävistä romukasoista. Museossa ei yllättäen ollutkaan valokuvaaminen kielletty, paitsi erikseen mainittujen teoksien kohdalla.




Lähdimme sitten alas ja katselimme vielä joitakin kauppoja. Bongasin taas lolitan.


Lopuksi etsimme ruokapaikkaa ja kysyimme eräältä naiselta, jos hän tietäisi jotain hyvää ja edullista paikkaa. Hän sanoi jonkun japaninkielisen nimen, mutta unohdimme sen ja päädyimmekin Mos burgeriin. Muistimme, että Erika oli kehunut Mos burgerin teriyakihampurilaista paremmaksi kuin mäkkärin vastaava ja niinhän se olikin. Pihvi ei ollut jauhelihaa, vaan ihan oikea pihvi. Hampurilaiset olivat kyllä tosi pieniä mäkkäriin verrattuna, mutta ihan sopivia minulle. Otin meloonilimpparia, joka oli erittäin paranormaalin näköinen juoma. Hyvää silti, maistui karkilta. Mos burgerissa on aika halpaa syödä, hampurilainen maksoi ¥320 ja juoma ja ranskalaiset lisäksi ¥390 eli yhteensä ¥710.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti