Odottamaton shoppailureissu


Tänään oli vähän pöljä päivä, joka ei mennyt ollenkaan niin kuin oli suunniteltu. Kuitenkin oli antoisaa ja mielenkiintoista. Meillä on vieläkin koulussa animaatiokurssi ja olemme edenneet kolmanteen animaatiotehtävään. Kurssi on käytännössä sellainen, että saamme tehtävän ja deadlinen parin viikon päähän. Koulussa tunneilla voi tehdä animaatiota käsin piirtämällä, mutta esim. tietokoneluokkaa tai kunnon animaatio-ohjelmia (Flash) ei ole käytettävissä. Aamulla opettajan assistentit tulevat luokkaan ja pitävät nimenhuudon ja sitten ehkä opettajakin käväisee luokassa kiertelemässä. Oikeastaan kurssilla ei ole ollut ollenkaan opetusta, jos tehtävän ohjeiden antamista ja videoiden näyttämistä (Disneyn Fantasia, Tommy & Jerry, Eurooppalainen taideanimaatio yms.) ei lasketa. Suurimman osan ajasta opettajaa ei näy luokassa. Välillä olemme huomanneet, ettei suuri osa oppilaistakaan ilmaannu paikalle. Minä teen animaatiota tällä hetkellä omalla PC:lläni Flashiä käyttäen, eli minun on järkevämpää tehdä sitä kotona. Kuulimmekin Nellyn kanssa, että torstaisin ei olisi läsnäolopakkoa, vaan animaatiota saa työstää itsenäisesti.

Olimme siis jo muutama päivä aikaisemmin suunnitelleet koulun sijaan muuta puuhaa torstaiksi. Meidän oli tarkoitus mennä eräiden hollantilaisten kaksosten kanssa piknikille. Nelly oli tutustunut heihin viime viikolla. Eilen Nelly oli sopinut, että menisimme kolmeksi Yoyogi-puistoon piknikille. Tänään aamulla pojat kuitenkin ilmoittivat ostaneensa liput sumopainiotteluun, mutta myös Nellylle. Minusta he eivät tienneet, joten he eivät olleet ostaneet lippua minulle. Ajattelimme sitten, että ok, varmaan minulle voi sitten ostaa lipun paikan päältä. Ajelimme sitten Ryoogokuun ( sijaitsee Asakusassa), jossa sumo-ottelun oli tarkoitus olla. Pitkällisen odottelun ja etsiskelyn jälkeen löytyivät hollantilaiset ja sumoareena. Sitten mietittiin, että mitäs nyt, kun on vaan kolme lippua. Liput olivatkin sitten loppuun myyty, eli jäi sitten lihavat sumoukot minulta näkemättä. Se ei erityisemmin harmittanut, mutta oli hieman nihkeää, että olin sinne asti matkustanut ja sitten jäänkin yksin tumput suorina. Sovimme, että sumo-ottelun jälkeen voitaisiin sitten yhdessä mennä johonkin. Huomasin sitten olevani ensimmäistä kertaa yksin Tokiossa.

Menin takaisin asemalle ja tuumailin hetken, mihin sitä lähtisi. Minulla oli onneksi Tokion kartta ja metro/junakartasto mukana. Olin merkinnyt joskus Tokion karttaan paikkoja, joissa haluaisin käydä. Päätin jäädä Yoyogi-asemalla ja kävellä lähellä sijaitsevaan Square Enixin liikkeeseen. Kun tulin Yoyogiin, lähdin kartan kanssa kävelemään, mutta vaikka kuinka tarkasti yritin katsoa, lähdin silti väärään suuntaan. Minun oli tarkoitus mennä suorinta tietä, mutta ajauduinkin jostain syystä Meiji Jingu temppeliä ympäröivän suuren puiston reunaan. Lähdin sitten kulkemaan puiston kautta vähän kiertäen kohti kauppaa. Harmitti vähän, kun ei ollut kameraa mukana, mutta eipähän ollut vaaraa, että olisin loukannut ketään paparazeilemalla. Puisto näytti upealta lampineen ja siltoineen. On aina yhtä hätkähdyttävää kävellä Tokion kaduilta varjoisaan viidakon kaltaiseen metsään. Onneksi kävelin sinne vahingossa, sillä oli hienoa nähdä puistoa.

Löysin tien, jonka varrella Square Enixin liikkeen piti olla. Nyt seuraa tärkeä opetus: älä ikinä luota Google Mapsiin! Pyörin varmaan yli puoli tuntia katua edes takaisin ja ihmettelin, kun en löytänyt liikettä, vaan sokkeloisen asuinalueen siitä, missä kuvittelin liikkeen olevan. Eräs ystävällinen hyvää englantia puhuva japanilainen nainen kysyi tarvitsisinko apua ja minähän tarvitsin. Näytin karttaa ja kerroin mihin olin menossa. Nainen tiesi kyllä Square Enixin, mutta ei kauppaa. Siihen tuli joku lehdenjakaja, jolta nainen kysyi ja hän osasi neuvoa minut oikealle tielle. Olin katsonut näköjään kaupan sijainnin Google Mapsin avulla ja sehän oli tietenkin väärin. Itse asiassa siinä, missä Google Maps väitti kaupan olevan, oli rakennustyömaa monttu :D

Olipas hieno tunne, kun löysin kaupan! Se oli aika erilainen, kun mitä olin odottanut. Kauppa on hyvin pieni, mutta siellä on todella juhlallinen tunnelma. Figuurit olivat kalliimpia, kuin Akihabaran liikkeissä, mutta esillä oli myös hienompia ja kalliimpia figuureja ja muita ennemminkin näyttelyesineitä. Vaikka nekin olivat myynnissä todella kalliiseen hintaan. Suosikkini liikkeessä oli tietenkin suuri lattiaan upotettu Sephiroth-nukke. Hieman tuntui jännältä kävellä hänen päältään. Täällä on aika kattavat kuvat SE:n liikkeestä. Ostin kaksi Final Fantasy Trading Arts Vol.4 sarjan yllätyslaatikkoa. Ne varmaan olivat täällä kalliimpia, kuin muualla, mutta halusin ostaa jotain sieltä. Myyjä oli erittäin kohtelias ja tuli oikein tiskin takaa ojentamaan pussin minulle. Kotona avasin laatikot ja sain Vivin ja Yunan! Pakko yrittää vielä myöhemmin saada Sephiroth ja Zidane!


Kävelin Meiji Jingu puiston läpi Harajukuun ja kävellessäni puistossa kuulutettiin, että nyt ulos kaikki, portit on suljettu. Portti Jingu Bashin edessä olikin suljettu, mutta onneksi virkailija päästi minut toiselle puolelle. Temppelialue menee näköjään kiinni kuudelta illalla. Kävelin Omotesandolle, sillä olisin halunnut käydä Oriental Bazaarissa. Lappu luukulla kertoi, että liike on juuri torstaisin kiinni. Menin sitten Kiddylandiin ja löysin samaa sarjaa lompakon, kun se meikkipussi, jonka ostin Akihabarasta. Nyt minulla on sitten Kikin Lähettipalvelu tavaraa vaikka muille jakaa, mutta kun se kissa, Jiji on niin suloinen. Olen etsinyt jo pitkään lompakkoa, enkä näköjään viimeksi ollut huomannut tätä kyseistä lompakkoa Kiddylandissä. Se oli aika kallis, yli 40 euroa, mutta silti halvempi, kuin lolita brandien lompakot, joita olin aikaisemmin harkinnut. Seuraavana ostan varmaan Jiji bentoboxin ja syömäpuikot. Ellen sitten löydä jotain mieluisampaa bentoboxia sitä ennen.


Sitten kävin katsomassa läpi H&M:n ja Forever21:n. H&M:n vaatteet olivat vähän tylsiä, yksivärisiä T-paitoja lähinnä. Forever21 oli jotenkin virkistävä kokemus, omaperäisempi. En kuitenkaan löytänyt mitään makuuni sopivaa, paitsi jotain hyvin pientä. Kävin vielä Laforetissa, joka oli pian menossa kiinni. Sain päähänpiston, että nyt ostan Metamorphosen sateenvarjon. Ja minähän ostin. Myyjä pakkasi sen todella söpösti ja saattoi minut kaupan ulkopuolelle, kuten lolitakaupoissa on tapana.



Sitten Nelly soitti ja kertoi, että he ovat nyt jossain ravintolassa ja että minun ei tarvitse tulla. Jee, lähdin sitten kotiin. Aika hölmöä, mutta kuitenkin oli ihan kiva, kun sai yksin rauhassa katsella ja shoppailla. Menin Harajukusta metrolla Yoyogi Ueharaan, josta pääsee todella helposti Odakyu linelle. Juna oli todella täynnä, mutta selvisin elossa kotiin. Nappasin vielä Skandinavian leipomosta alennuspussukan leipiä/pullia ja raahustin kotiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti