Pyöräretki lähiympärstöön

Golden Weekin loppupuoli sujui rennoissa merkeissä, enkä lähtenyt enää Sagamiharaa pidemmälle. Tiistaina 4.5 päätin lähteä vähän pyöräilemään, ettei koko hieno päivä menisi kotona istumiseen. Muistin Liisan blogista, että juuri nyt olisi Sagamijoella leijafestivaali. Kello oli suunnilleen kolme, kun lähdin pyöräilemään. Vähän minua mietitytti, löytäisinkö perille.




Koulumatkan varrella on kaunis temppeli. Välillä japanilaiset temppelit ovat ympäristössä, joka näyttää hyvin ristiriitaiselta. Esimerkiksi juuri tämä Sagamiharan temppeli sijaitsee kanaloiden ja romuista kyhättyjen hökkeleiden keskellä. Mikäs siinä, mukavaa, kun on vaihtelua.



Koulumatkalla on myös upeita kukkivia pensaita ja nytpä pääsin viimein ottamaan niistä kuvia. Olkoon nämä äitienpäiväkukat! Hyvää äitienpäivää äiti ;)



Ajoin ensin koululle ja jatkoin siitä suuren urheilukentän ohi kohti vuoria ja metsikköä. Äkkiä tulin hyvin jyrkästi alas mutkittelevan metsikköisen tien luo. Maisemista tuli mieleen Ghibli elokuvat. Ajelin varovasti alas ja löysin melko vaatimattoman kokoisen joen, jota lähdin seuraamaan. Olin ihan innoissani, kun alue näytti niin erilaiselta, kuin Sagamionon seutu.




Pyöräilin joen viertä hiekkatietä pitkin ja vastaan tuli monia koiranulkoiluttajia. Näin taas paljon chihuahuoita, mutta vain pitkäkarvaisia. Ihmisten pihoilla näkyi vuohia ja pikku viljelmiä.



Joki, jota olin seurannut liittyi suurempaan jokeen, ja lähdin seuraamaan sitä. Pian tulin umpikujaan, kun tien tukki junarata ja edessä oli lukittu portti. Palasin ja löysin vähän kauempaa radan ylityskohdan. Junarata oli aika pieni ja lähellä oli myös pieni Shimomizon asema. Saavuin kanjonin reunalle ja laaksossa virtasi suuri Sagamijoki.




Pyöräilin alaspäin ja yritin selvittää, miten pääsisin joen rantaan. Jouduin taas johonkin ihmeelliseen umpikujaan, kun harhailin asuinalueen sokkeloissa. Löysin kyllä siltoja, jotka johtivat rantaan, mutta en tiennyt, miten pääsisin niille.


Joskus ihmetyttää japanilainen rakentaminen, kun joku tie saattaa johtaa ei mihinkään ja sitten pitää kääntyä takaisin. Lopulta kuitenkin pääsin rantaan. Juhlat oivat jo siltä päivältä ohi ja näin vain yhden jättileijan maassa kauempana. Muutama koju oli vielä pystyssä, mutta niitäkin oltiin jo pakkaamassa. Menin kuitenkin kävelemään ja katselemaan.




Otin valokuvia ja huomasin sivusilmällä, että joku ukko huuteli jotain minulle. Muistin Liisan blogitekstistä, että joku mies oli tullut ehdottelemaan jotain hänelle viime vuonna juuri täällä ja koitin esittää, etten kuule. Ukko oli kuitenkin sinnikäs ja kun olin lähdössä takaisin pyöräni luokse, niin se mies tuli sanomaan, että "prezento" ja viittoi autolleen. Hän halusi antaa minulle eräänlaisen pienoismallin jättileijasta ja otin sen sitten vähän hämilläni vastaan. Mies sanoi, että huomenna aamulla isoja leijoja lennätettäisiin aamulla kymmeneltä. Kiittelin ja lähdin ajamaan takaisin. Vähän olivat kyllä epäilyttäviä ukkoja, en sitten tullut seuraavana päivänä kuitenkaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti