Vappu!

Sopivasti sattui japanilaisten Golden Week (29.4 - 5.5.2010) lomaviikko Vapun kanssa päällekkäin! Nelly oli jo hyvissä ajoin alkanut kutsumaan ihmisiä vappujuhliin. Tavoitteenamme oli pyytää mahdollisimman paljon japanilaisia ystäviämme ja mennä vappupäivän piknikille, kuin Suomessa. Sitten suunnitelmissa oli pannukakkujen paistamista Nellyn asunnolla ja seuraavaksi karaokea ja kenties myös yö Tokiossa jollain klubilla.



Aamupäivällä kävin Sagamionossa Closet Childissä, sillä olin huomannut, että siellä on 1.5 - 5.5 jonkinlainen Golden Weekin alennusmyynti. Kaupassa oli lappuja, joissa luki ALL -50% 1.5 - 5.5, mutta kun kysyin, niin selvisikin, että se koskee vain tuotteita, jotka maksavat ¥800. Eli periaatteessa jotkut hiusrusetit olivat ainoita, joista sai alennuksen. Sovitin kuitenkin useita vaatteita ja ostin Hell Cat Punks mustan vekkihameen (¥1800) ja Innocent Worldin mustan paidan (¥5800). Yritin myös löytää jotku kengät, sillä Suomesta olin ottanut mukaan vain Eccon lenkkarit. Löysin kyllä kauniita kenkiä, mutta yhdetkään eivät olleet mukavat jalassa, niin en sitten ostanut. Palasin kotiin vaihtamaan vaatteet ja sitten lähdettiin Nellyn ja Riikan kanssa asemalle ihmisiä vastaan. Yukari tuli ensimmäisenä ja sitten tuli vielä kaksi Riikan luokkalaista Mio ja Mayumi.


Menimme läheiseen halpiskauppaan ja ostimme hillittömät määrät ruokaa. Löytyi kuohuviiniä, mansikoita ja munkkejakin. Otimme myös perinteisempiä japanilaisia herkkuja, sushia, friteerattuja katkarapuja ja pockyja. Lasku ei päätä huimannut, toisin kuin ruokamäärä.


Kävelimme Sagamionon puistoon ja sää oli juuri sellainen, kun vappuna pitäisi olla. Sari liittyi vielä seuraamme vähän myöhemmin. Söimme ja juttelimme, kunnes aurinko alkoi jo laskea. Vielä muutama ryhmäkuva otettiin, kunnes kerättiin kamppeet ja lähdettiin kohti asuntojamme.






Kuvassa Mayumi, Mio ja Sari

Nelly oli koristellut huoneensa asian mukaisesti. Aloimme valmistaa pancakeseja, vaikka kaikki olivat kyllä aika täynnä piknikin jäljiltä. Mayumi ryhtyi rekisteröitymään Facebookkiin, sillä sitä kautta on kätevä olla yhteydessä ja jakaa kuvia. Lähes kenelläkään uusilla japanilaisilla ystävillämme ei ole Facebook tiliä, mutta yleensä saamme heidät liittymään. Miolla kuitenkin oli Facebook. Hänellä on suomalainen poikaystävä ja Mio on käynyt Suomessa kolmesti ja osasi puhuakin vähän suomea.



Lähdimme lopulta Sagamionoon ja menimme samaan karaokepaikkaan, jossa olimme ensimmäisellä viikolla käyneet. Tällä kertaa huone oli paljon pienempi, ja menimmekin vain puoleksitoista tunniksi. Myös karaokelaite ja biisitarjonta oli erilainen. Nyt joiltakin artisteilta olikin biisejä, vaikkei viimeksi ollut ja joku artisti, jolta oli viimeksi ollut kymmeniä biisejä, olikin nyt vain kolme. Lisäksi tuntui siltä, että musiikki ja sanat eivät aina synkanneet ja mikit eivät olleet niin tehokkaita kuin edellisellä kerralla. Silti meillä oli hauskaa, mutta monta biisiä jäi laulamatta, kun aikamme olikin jo loppunut. Kello ei ollut edes vielä kymmenen, mutta kaikki japanilaiset ystävämme lähtivät jo kotiin. Kävimme jossain ihme jalkapallobaarissa, mutta siellä ei kyllä ollut ketään. Paikan työntekijäkin sanoi, että jos haluaa mennä johonkin kunnon yöklubille, niin on mentävä Tokion keskustaan. Hyvää mainosta :D Matkalla kotiin Nelly päätti toteuttaa vappusuunnitelmansa paikallisen "Havis Amanda" patsaan lakittamisesta. Kuvasin hillittömän videonkin tapahtumasta:



Riikka päätyi lopulta siihen, että hänen olisi järkevämpää nukkua seuraava yö. Me lähdimme Nellyn kanssa katsastamaan Muse nimisen clubin, jonne on naisilla ilmainen sisäänpääsy. Tämä olikin huomattavasti Midasta parempi, kaksikerroksinen clubi, jossa oli sekä hiphop/mainstream, että tranceosasto. Ulkomaalaisia oli paljon, tällä kertaa myös blondeja. Juttelimme muutamien japanilaisten kanssa, mutta he olivat jotenkin liian tenttaavia ja kyselivät kauheasti. Nelly halusi olla hiphop-paikassa, jossa oli paljon pahempi tupakansavu, joten minä menin trancepaikkaan, jossa mahtui jopa hengittään. Sitten en enää onnistunutkaan löytämään Nellyä ja jäin istumaan yhteen paikkaan. Juttelin parin mukavan oloisen japanilaisen pojan kanssa. He eivät vaikuttaneet liian yritteliäiltä ja toinen ei ollutkaan kiinnostunut tytöistä. Hyvä niin. Kun kello lähestyi viittä, he sanoivat lähtevänsä syömään sobanuudeleita. Sitten löytyi Nellykin ja menimme yhdessä syömään.


Roppongi on aika sottainen kaupunginosa ja kaduilla on paljon ulkomaalaisia ja halpoja ruokapaikkoja. Sobapaikka johon menimme oli kaikkea muuta kuin halpa. Saimme odottaa viitisentoista minuuttia pöytää. Pääsimmekin hienoon tatamihuoneeseen istuintyynyille. Tilasin kananuudeliannoksen ja Nelly otti mereneläväsoban. Kulhot olivat aivan valtavia ja ruoka oli ihan hyvää. Minusta nuudelit ovat täällä maistuneet aika samalta olivat ne sitten koulun ¥300 nuudeleita, tai ravintolan ¥1500 nuudeleita. Kuitenkin elämys oli todella hieno, kun olimme odottaneet jotain köyhää nuudelinryystökuppilaa. Raastauduimme kotiin junalla ja pääsimme nukkumaan kahdeksan aikoihin. Ihan hauska vappu oli, vaikka Tokiossa oltiinkin. Löysin muuten maasta tällaisen rintaneulan. Ei kai tämä ole minkään lolitabrandin? Näyttää nimittäin tutulta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti