Vieraita Suomesta

En ole ehtinyt kirjoittaa pitkään aikaan, sillä viime tiistaina poikaystäväni, veljeni ja hänen kaverinsa saapuivat Tokioon. Onneksi animaatikurssini oli lopuillaan ja löysin hyvin aikaa yhdessä oloon. Kiitos Islannin tuhkapilven, pojat saivat vaihdettua lentonsa Finnairin suoraan lentoon. Kaikki lennot Amsterdamiin oli peruttu, joten vaihtaminen siellä ei ollut mahdollista. Tiistaina he sitten saapuivatkin jo paljon suunniteltua aikaisemmin.


Akihabara Again!

Olin yrittänyt saada viimeisen animaatiotehtävän valmiiksi hyvissä ajoin, mutta se oli yhä kesken. Aamulla kävin koulussa, mutta siellä olikin taas vaihteeksi ei-opetusta-päivä. Puolen päivän aikoihin lähdin kohti Akihabaraa, jossa meidän oli tarkoitus tavata Kotobukyan edessä. Olin ajatellut, että sehän on helppo kohtaamispaikka, sillä minun kohdallani pääsin siihen suoraan asemalta kätevästi. Poikien hostelli sijaitsee Uenon tuntumassa, joten he tulivatkin vähän eri paikkaan. Lopulta kuitenkin löysimme toisemme ja lähdimme kiertämään Akihabaran Electric Townia.


Osasin ihan kivasti esitellä viime kerralla löytämiäni mielenkiintoisia kauppoja. Kaikkien suosikki oli tietenkin Super Potato. Joona sai ostettua uuden (käytetyn) kameran erittäin hyvään hintaan Bic Cameran käytettyjä kameroita myyvästä liikkeestä. Bongasin tuona päivänä peräti kolme Snakepatsasta!




Kokeilimme tietenkin arkadepelihallien crane gameja ja Otto yritti saada minulle Mikufiguurin. EI onnistanut, mutta vielähän tässä ehtii! Ostin parillasadalla jenillä Layton kännykkäkorun suresta figukaupasta.



Menin vielä ennen kotiin paluuta käymään poikien hostellissa Minamisenjussa. Olin yllättynyt, kuinka resuinen alue oli. Muutamat kodittomat pyysivät meiltä rahaakin, enkä ole sellaiseen aikaisemmin Japanissa törmännyt. Hostelli oli kuitenkin mukava ja siellä minua odottikin valtavat määrät tuliaisia Suomesta! Ruispaloja, puuroa, Fazerin suklaalevyjä, hapankorppuja, muutaman suosikkini mainitakseni. En ollut käsittänytkään, miten suuri määrä tavaraa toivomuslistallani olikaan. Kiitos siis kaikille, jotka jollain tavalla osallistuivat tuliaisten ostamiseen tai kantamiseen. Tässä muuten kuva Minamisenjusta:


Keskiviikkona menin kouluun ja oli pitkä päivä. Otin koneeni mukaan ja sain kun sainkin animaationi piirretyksi valmiiksi asti. Ehdimme Nellyn kanssa juuri ja juuri ennen japanintuntia palauttaa animaatiomme, joka tarkoitti sitä, ettei seuraavana päivänä tarvinnut tulla koululle. Japanin tunnin jälkeen pyöräilimme sateessa kotiin ja menin suoraan nukkumaan. Pojat tutustuivat sillä välin Uenoon ja Uenon eläintarhaan. Japanin opettajamme yllättyi iloisesti, kun meillä kaikilla oli hänelle syntymäpäivän kunniaksi lahjat. Annoin Fazerin sinisen ja Marimekko lautasliinoja.




Ikebukuro

Torstaina sade jatkui ja päätimme lähteä poikien kanssa Ikebukuron aina aurinkoiseen Sunshine cityyn. Löysimme muutamia mukavia T-paitakauppoja ja matkamuistokaupan aseman läheltä. Luulen, että kävimme myös Otome dōrilla (epävirallinen tyttöotakujen ostoskatu), mutta en ole satavarma. Ainakin löytyi muutamia dōjinsheja (eli fanien tekemiä sarjakuvia) myyviä animekauppoja. Löysin myös ihan sattumalta Ikebukuron Closet Childin ja bongasin yhden lolitankin päivän mittaan. Mielestäni Ikebukuron Closet Childissa on ihan hyvä valikoima ja kauppa oli muutenkin miellyttävä. Törmäsimme Yellow Submarine-nimiseen kauppaan ja kävimme katsomassa, onko kyseessä Beatleskaupa, vai mikä. Se oli animekorttipeleihin erikoistunut like, eli aika randomia. Kävimme vielä Tokyu Hands tavaratalossa, josta löysyi mm. mukavalta vaikuttava eläinkauppa (ei kissan- ja koiranpentuja surkeissa kopeissa) ja magneettineppareita. Valitettavasti nuo ihmenepparit olivat melko kalliitta, eli jäivät ostamatta.




Kun ehdimme itse Sunshine Cityn ostoskeskukseen, oli jo suurin osa päivstä kulunut. Paikka oli kolossaalinen ostoskeskus, jossa oli yllättävän autiota. Lähdimme aika äkkiä takaisin asemalle päin, sillä paikka ei ihan iskenyt. Etsimme jotain ruokapaikkaa ja huomasimme pizzapaikan nimeltä Shakey's. Ajattelin, että pizzahan on todella kallista Japanissa, mutta teki mieli, niin mentiin kuitenkin. Paikassa oli yllätykseksemme vain japanilaisia. Otimme lounasbuffetin ¥850, jolla saikin syödä niin paljon pizzaa, pastaa ja karee raisua, kuin halusi. Tarjolla oli mm. majoneesi-, salami-, ja maissipizzaa, mutta myös erikoisuuksia, kuten mustikka-jäätelöpizza ja suklaabanaanipizza löytyi. Ihan tosi! En kyllä maistanut makeita pizzoja, mutta kaikki pizzat mitä söin, olivat erittäin herkullisia. Ja kun hinta oli niin edullinen, ei edes tullut halua hotkia itseään ähkyyn asti. Lounas aika päättyi ilmeisesti neljän aikoihin, kun tarjoiliat pyysivät ihmisiä poistumaan. Kävimme vielä sadan yenin kaupassa ja näimme kadulla ihmeellisen vaalirekan, jossa pukumiehet vilkuttivat ja hölisivät megafoniin ilmeisesti puolueensa lupauksia tms.

Roppongi

Nelly oli kutsunut torstai illaksi liudan meidän luokkalaisia tyttöjä Roppongin aussie baariin, ja pojat halusivat mennä katsastamaan kaupunginosan ennakkoluuloistaan huolimatta. Törmäsimmekin sattumalta Nellyyn Roppongin kaduilla ja hän kertoi, että kaikki japanilaiset olivatkin jättäneet tulematta. No, ainakin nyt on yritetty, ehkä Roppongi oli sitten se syy.


Roppongihan on aikas länkkärimesta, jonne turistit tulevat illan viettoon ja kaikille tuli selväksi, ettei Otto ollut siitä mielissään. Kiertelimme vähän ja ostimme vain juotavaa combineista, emmekä menneet mihinkäön baariin tai clubille. Bongasimme Dragon Quest baarin, mutta se oli täynnä, joten emme päässeet sisään.



Ostin Joonalle Rilakkuma T-paidan yhdestä kaupasta. Siellä myytiin myös kigurumeja eli hupullisia eläinaiheisia kokovartalohaalareita. Ne siis näyttävät harjaantumattomalle silmälle aivan lasten naamiaisasuilta. Pikachu, Rilakkuma ja Stich löytyi hintaa oli n ¥4000. Jännä, etten ole aikaisemmin missään törmännyt kigurumeihin, eivät taida olla yhtä suosittuja Japanissa, kuin Suomessa!


Cola Shock! Uskomaton colajuoma, jota mainostettiin metrossa. Ei ihan minun makuuni, mutta pojat näyttivät arvostavan hienostunutta cola-aromia.

1 kommentti:

  1. Moikka Charlotta,
    terkkuja minulta, Kikkaraiselta, äitimummulta ja papalta. On teillä varmaan hauskaa!
    Nina

    VastaaPoista