Juhannus Enoshimassa

Enoshima on kaunis saari rannikon tuntumassa noin reilun puolen tunnin junamatkan päässä Sagamionosta. Saari yhdistyy maakaistaleella mantereeseen, joten Katase-Enoshiman asemalta pääsee kävelemään saarelle. Alueella on paljon suuria hiekkarantoja ja uiminen on suositeltavaa. Juhannuksen kunniaksi olimme kutsuneet kaikki halukkaat ystävämme rantapiknikille. Päivä alkoi ihan hyvin, mutta kun lähdimme kohti Enoshimaa, alkoi sataa.


Ja kun pääsimme Nellyn, Riikan ja Erikan kanssa Enoshimaan, oli sää kauhean harmaa ja tuuli ja satoi. Olin ainoa, jolla oli sateenvarjo, mutta sekään ei kauheasti tuulesta johtuen auttanut. Kävelimme rannan tuntumassa ja päätimme mennä pitämään sadetta hiekkarannalla olevaan rakennukseen.



Rannalla oli paljon pikku rakennuksia (ehkä kahviloita tai baareja tms), joita oltiin kunnostamassa kesäsesonkia varten. Menimme yhden katoksen alle ja joku mies oli siellä maalaamassa rakenteita. Kysyimme, onko ok, että tulemme siihen istumaan ja ukko tarjosi meille oikein tuoleja. Sateensuojasta katselimme merelle ja mutustelimme eväitämme. Yukari asuu lähempänä Enoshimaa, joten hän tuli omaa reittiään ja liittyi seuraamme vasta vähän myöhemmin.


Nellyn kanssa olimme oikein varustautuneet bikineillä ja ajatelleet, että menisimme uimaan. Tilanne näytti vähän huonolta. Juhannustunnelma oli kyllä ihan osuva, sateen ropinaa kuunneltiin ja syötiin keksejä. Kävimme tarjoamassa sille raksamiehellekin keksejä. Vähän ajan kuluttua mies ilmestyi muovipussin kanssa ja siellä olikin kaikille oma jäätelö! Vaitelias ja vaatimaton miekkonen palasi taas maalaamaan runsaiden kiitosten saattelemana. Ei voinut taas muuta, kuin ihmetellä, kuinka huomaavaisia japanilaiset voivat olla ventovieraille!


Kun jätskit oli syöty, sade laantui ja Nelly päätti pulahtaa mereen. Lupasin, että jos aurinko tulisi esiin, niin menisin myös uimaan. Kävelimme rannalla ja kyllä se tuntuikin mukavalta nähdä meri ja tuntea hiekka paljaiden jalkojen alla.




Aurinko tuli kuin tulikin hetkeksi esiin pilvien takaa, joten minäkin pääsin uimaan. Vesi oli todella lämmintä. Vaikka sää onkin sateinen Japanissa kesäkuussa, ei se todellakaan tarkoita, että olisi kylmä. Ilma on todella kosteaa ja lämmintä sadekauden aikaan. Olin kuitenkin yllättynyt, miten lämmintä vesi oli, sillä Suomessa meret tai järvet harvoin ehtivät kesän aikana lämmetä tuollaisiksi. Yksi hyvä puoli sateisessa säässä oli, ihoni ei päässyt palamaan!


Kun olimme lähdössä rannalta otimme vielä yhteiskuvan ystävällisen ukkelin kanssa. Hän juoksi vielä peräämme ja halusi antaa osoitteensa, johon hän toivoi, että lähettäisimme kuvan. Aika liikuttavaa, voisin teettää kuvan Bic kamera-kaupan valokuva-automaatissa ja lähettääkin.


Lähdimme junalla kotia kohti, mutta jäimme Fujisawassa pois ja menimme yhdessä syömään yakinikua. Sagamionon yakinikuravintolalle se ei kyllä vetänyt vertoja, vaikka herkullista olikin.


Meidän täytyy kyllä käydä Enoshimassa paremmalla säällä uudestaan, sillä paikka on todella kaunis. Lähellä sijaitsee myös Kamakura, joka vaikuttaa myös todella hienolta paikalta. Merenrannan tuntumassa ei ole hassumpaa viettää viikonloppuja.

Sivistynyt Lucky Pack tapahtuma


Juhannuksen kunniaksi Marui One tavaratalon liikkeissä alkoi tänään alennusmyynti. Olin pari viikkoa sitten ollut siellä katselemassa ja huomannut, että 26.6 tulisivat joidenkin brändien lucky packit, eli "yllätyspaketit" myyntiin. Tutkin vielä netissä ja sain selville, että Btssb:lla ja Aatp:lla tulisi olemaan läpinäkyvät lucky packit, jolloin voi itse valita haluamansa. Babyn sivuilla olikin aiheesta postaus, jossa oli muutama esimerkkikuva.


Vaikka Juhannuspäiväksi oli sovittu Enoshiman reissu, lähdin aamutuimaan käväisemään Shinjukussa. Marui Onen oli määrä avautua klo 11 ja olin paikalla noin varttia vaille. Ensin katsoin, että kiva, eihän täällä ole ketään muita. Mutta nurkan takana olikin jo pitkä jono kauniisti pukeutuneita, potentiaalisen näköisiä lucky packin ostajia. Menin kiltisti prinsessojen ohi jonon jatkoksi. Ajattelin, että kun ovet avataan, niin kaikki on vain yhtä pitsillä kuorrutettua taistelua siitä, kuka saa parhaan paketin. Erehdyinpä pahan kerran ja hyvä niin. Pian joku henkilökuntaan kuuluva mies tuli jakelemaan mainoksia ja lappuja, joissa luki "Baby the Stars Shine Bright". Kun mies kulki ohitseni huudellen "beibii, beibii", niin ojensin käteni ja sain lapun, jossa luki nro 21. Kyseisen brändin lucky packeistä kiinnostuneille jaettiin jonotusnumeroita.


Kun kello löi 11 alkoi jono hiljalleen lipua ovista sisään. Babyn kauppa on seitsemännessä kerroksessa, joten seurasin pitkää jonoa liukuportaita ylös. Kukaan ei juossut, kirkunut tai töninyt. Kun päästiin Babyn liikkeen luo, ihmiset asettuivat jonoon käytävälle Metan kaupan viereen myyjän ohjaamana. Minua ennen oli vain muutama, vaikka jonotusnumeroni olikin 21. Liikkeeseen päästettiin muutama ihminen kerrallaan. Pöydällä oli pieni määrä läpinäkyvään muoviin pakattuja settejä, joita lolitat hypistelivät ja kääntelivät arvioiden. Settiin kuului JSK (hihaton mekko), paita tai villatakki, sukat sekä hiuspanta ja kangaskassi tai avaimenperä. Pian koitti minunkin vuoroni ja arvioin tilannetta aika pitkään. Kun ihmiset olivat valinneet haluamansa setin, ja lähteneet, tuotiin tilalle uusia settejä takahuoneesta.


Vaihtoehtoina oli yksivärisiä mekkoja (musta ja pinkki), skottiruudullisia mekkoja (punainen, vihreä, ruskea) ja kukallisia mekkoja (musta ja punainen). Ruudulliset mekot olivat joko vähän oudon värisiä, tai mallisia. Halusin setin, johon kuuluu paita, eikä villatakki. En myöskään halunnut bunny bear avaimen perää tai kassia. Kukallinen mekko mustalla pohjalla oli ihan kiva, mutta aina, kun niitä tuotiin lisää, niin joku nappasi sen edestäni. Päädyin sitten turvallisesti mustaan mekkoon, joita oli sillä hetkellä kaksi saatavilla. Onneksi huomasin, että toisessa oli paljon nätimpi kassi ja otin sen. Olin todella positiivisesti yllättynyt koko prosessin sujuvuudesta. Kunnon lolita vaatteet ovat todella kalliita ja lucky packien ansiosta koko asukokonaisuuden voi ostaa 1/4 hinnalla. Oli hienoa, että jokainen sai itse valita haluamansa setin kaikessa rauhassa.


Loistava systeemi ja ehkä sen takia nimi olikin "Happy Pack", eikä lucky pack. Tuntuu hassulta, kun japanilaiset käyttävät sanaa "happy" tai "lovely" tms myydessään tuotteita. Esim. jossain olen nähnyt, että alennettu hinta on "happy price" ja suurempi vaatekoko on "lovely size". Lähdin onnellisena alas päin ja ostin vielä Imai Kiran artbookin alakerrasta. Vilkaisin matkalla muiden kauppojen lucky pack tarjontaa, mutta muilla pakkaukset olivat läpinäkymättömiä. Babylla ei vaan ollut mitään piiloteltavaa, sillä kaikki heidän vaatteensa ovat niin kauniita ;)


Ehdin avata paketin vasta illalla ja olin koko päivän odottanut, että näkisin, mitä siellä todella oli. Olen todella tyytyväinen valintaani, sillä oikeastaan kaikki tavarat ovat mieleeni. Ainoastaan hiuspanta on aika ronskin kokoinen, eli siitä en ole varma, tuleeko käytettyä.




Kassi osoittautui suloiseksi. Suurin osa lucky packien kasseista oli koristeltu karmealla bunny bearin naamalla, joka ei ihan sovi tyyliini. Tämä on kuitenkin nätti kuvio.


Huomasin, että paita ja rusetti sopivat aivan loistavasti cosmetics-hameen kanssa!

Shoppailun taikaa

Yksi asia, jota odotin todella paljon ennen Japaniin saapumista, oli vaatteiden ostaminen. Nyt minulla on ollut runsaasti aikaa paneutua tarjontaan ja eri kauppojen hintatasoon. Halpoja perusvaatekauppoja ovat Uniqlo, H&M ja Forever21. Todella halpoja ovat sitten jotkin laadultaankin heikommat halpiskaupat esimerkiksi Harajukun Takeshita-dōrilla. Kyseisen kadun alkupuolella on tällainen liike, joka myy esim. kenkiä hintaan 1000 - 2000 jeniä pari. Muitakin löytyy. Superkalliita merkkivaatteitakin saa esimerkiksi Omotesandolta ja Ginzasta. Jos haluaa jotain erikoisempaa kuten lolitavaatteita edullisesti on ainakin kaksi varteen otettavaa vaihtoehtoa. Closet Child myy suhteellisen halvalla käytettyjä merkkivaatteita (lolita ja punk yms. ), kuitenkin jotkut harvinaisemmat vaatekappaleet saattavat olla siellä jopa kalliimpia, kuin mitä ne olivat uutena. Tällaisissa tapauksissa kyseistä vaatetta ei yleensä enää ole mahdollista ostaa uutena. Toinen vaihtoehto on Bodyline, jonka vaatteet ovat todella halpoja, mutta joissakin tapauksissa laatu arveluttaa.



Vaatteiden sovittaminen

Tähän asti kaikissa vaatekaupoissa on saanut sovittaa vaatteita, paitsi Bodylinellä. Se todella laskee kaupan pisteitä. Kenkiä sentään sai sovittaa. Closet childissa ei myöskään saanut sovittaa alehintaisia vaatteita (todella älytöntä) tai alushameita. Kyllähän tavallinenkin hame on kosketuksessa yhtä intiimeihin alueisiin kuin alushame ja hameita kuitenkin saa sovittaa. En olekaan muissa paikoissa yrittänyt sovittaa alushameita, niin en tiedä mikä käytäntö muualla on.

Joka kaupassa ennen sovituskoppiin astumista otetaan kengät pois ja jätetään kopin ulkopuolelle. Tämä on kätevää, kun yrittää selvittää, missä kopissa kaveri on. Sovituskopeissa on toisinaan lattialla kori, johon voi laittaa vaatteet sovituksen ajaksi. Tai sitten kaupassa on ostoskoreja, kuten Uniqlossa, joita voi käyttää samaan tarkoitukseen. Yleensä ainakin taviskauppoja erikoisemmissa tai hienommissa kaupoissa pitää myyjälle sanoa, että haluaa sovittaa vaatteita, jolloin myyjä saattaa sinut sovituskopille ja ojentaa vaatteet juhlallisesti. Usein kopeista löytyy tyynyliinan näköisiä harsoja, joilla on tarkoitus estää vaatteiden tahraantuminen meikkeihin. Olen kuullut, että joissain paikoissa myyjät odottavat kopin ulkopuolella ja tiedustelevat miltä näyttää tai jopa puuttuvat sovitukseen. Itse en ole vielä näin personoituun sovittamiseen törmännyt.



Suosikkini

Perusvaatteiden suhteen suosikikseni on muodostunut Uniqlo. Se on jotenkin freshimpi kuin H&M, mutta ei kuitenkaan liian omituinen, kuten Forever21. Forever21 vaatteet eivät oikein ole makuuni, vaikka ne ovatkin hauskan persoonallisia. Sen sijaan asusteet, kuten korut ja hiusjutut ovat edullisia ja kelpaavat minullekin.


Uniqlossa on vaihtuvilla teemoilla printti T-paitoja tytöille ja pojille. Tämän hetkinen Mikkihiiriteema ei innosta, mutta noin kuukausi takaperin ollut tietokonepeliteema oli oikein kiva (vaikka se taisikin olla pääasiassa poikien puolella). Olen ostanut ehkä eniten vaatteita Uniqlosta. Esimerkiksi pari mekkoa, hupparin, housut ja kaulahuivin.


Muita hauskoja kauppoja ovat esimerkiksi vain sukkiin ja legginseihin keskittyneet pikkukaupat. Tällaisissa on yleensä jokin tarjous, että kolme paria tuhannella jenillä tms. Sadan jenin kaupoista vähän laadukkaampi versio ovat kolmensadan jenin kaupat. Niissä on lähinnä naisellista sisustustavaraa, mutta myös sukkia ja asusteita kuten koruja ja hiusjuttuja.


Hiusrusetti 3-coins kaupasta ja mansikkaiset ylipolven sukat sukkakaupasta.



Closet Child

Todellisia suosikkikauppojani ovat tietenkin katumuoteihin keskittyvät liikkeet. Closet Childin leimakorttini on kohta täynnä, sillä olen sen verran ahkerasti asioinut ketjun liikkeissä. Ketjuhan siis myy second hand idealla merkkivaatteita lolitasta Vivienne Westwoodiin. Noin kuukausi sitten ostin Harajukun CC:stä Babyn novelty item peilin ja tämän vuoden katalogin.


Viikonloppuna kävin Closet childin Shinjukun liikkeessä joka oli todella vaikea löytää. Tai löysin kyllä helposti rakennuksen, jossa kauppa on, mutta sisäänkäynti oli niin huomaamaton, että kiersin talon muutamaan kertaan, kunnes tajusin miten sisään pääsee. Shinjukun CC on ihan ok ja siellä oli mm. AP:n "Pastel a la Mode" hame mustana ja Btssb:n "Vampire Requiem" hame ja jsk punaisina. Kalliita olivat, mutta kauniita. En löytänyt mitään kummempaa, ostin Babyn pikkuiset punaiset hiusrusetit. Harajukun CC:ssä käyn myös aina, kun sillä suunnalla liikun.


En tiennyt, että Sagamionossa on myös CC kun tulin Japaniin, joten se oli todella iloinen yllätys. Tänään minua onnisti, kun kävin tuossa naapurin Closet Childissa. Löysin Angelic Prettyn Cosmetics-sarjan hameen punaisena ja olen aina pitänyt tuosta printistä, mutta vain punaisena. Siellä se kyhjötti ja enhän minä raaskinut sitä sinne jättää. Kaveriksi ostin noille hiusruseteille!


Ostin myös Banana Fishin printti T-paidan, sillä pidän tämän tapaisista printtipaidoista. Tällaisia saa myös Putumayolta ja Maxicimamilta, mutta en ole vielä löytänyt mieleistäni paitaa uutena.



Marui One/ OIOI

Suosikki tavarataloni on Shinjukun Marui One OIOI, jonka jokaisessa kerroksessa on jotain mielenkiintoista. Marui Onesta löytyy kaikki tunnetuimpien lolita ja punk brändien liikkeet ja muutama gal-tyylinkin edustaja. Alimman kerroksen liiketilassa on vaihtuvia teemoja. Eli kaupan tuotteet vaihtuvat säännöllisesti. Tällaisia osastoja on muissakin tavarataloissa, kuten Loftissa. Nyt Marui Onessa on eri taiteilijoiden kuten Imai Kiran postikortteja ja muita oheistuotteita. Ensi lauantaina 26.6 joissakin Marui Onen liikkeissä tulevat myyntiin kesän lucky packit. Lucky pack on yllätyspussi, jonka sisältöä ei tiedä, mutta hinta on paljon edullisempi, kuin jos ostaisi sisällä olevat tavarat erikseen. Jotkut brändit myyvät lucky packeissa yli jääneet menneen kauden vaatteet, mutta joillakin merkeillä on erityisiä vain lucky packeissä myytäviä vaatteita. Joskus lucky packistä saa tietää vaatteiden määrän, lajin, koon tai/ja värin.



Harajuku Takeshita-dōri


Takeshita-dōri ei ole ihan sitä, mitä kuvittelin. Siellä on enemmän halpiskauppoja ja perus japanilaisia tyttömäisiä vaatekauppoja kukallisine maximekkoineen ja minihameineen. Olen muuten huomannut, että lolitamekkoja ja -hameita lukuun ottamatta kaikki Japanissa myytävät hameet ja mekot ovat joko liian pitkiä tai liian lyhyitä. Kun pidän eniten polvipituisista hameista, niin nilkkaan tai reilusti puolen reiden yläpuolelle ulottuvat mekot eivät innosta. Pitkät mekot ovat ihan kuivoja, mutta en halua kaappiani täyteen niitä. Viimeksi Harajukussa käydessäni menin Maxicimamin liikkeeseen ja ostin aika heräteostoksena tämän totebagin, eli kangaskassin. Tällaista olenkin jo pitkään halunnut ja pinkki printti mustalla pohjalla toimii kivasti. Maxicimamin hintataso on mielestäni hieman korkea tuotteiden laatuun nähden, mutta pidän kaupan printti T-paidoista ja kangaskasseista.



Käyn aina ihmettelemässä myös Bodylinen liikkeessä, mutta en oikein ole löytänyt sieltä mitään, mitä haluaisin ostaa. Ribbon Bootsit houkuttelisivat, mutta epäilen näiden kestävyyttä. Ulkonäkö ja hinta miellyttävät, ¥4999. Sääli, etteivät nuo rusetit ole irroitettavat, repisin ne varmaan kuitenkin irti



Vähän kauempana Takeshita-dōrista sijaitsee yksittäisiä lolita brändien liikkeitä, mutta kätevämpää on mennä vain Marui Oneen, missä kaikki on samassa. Laforet-tavaratalon alakerta on myös ihan kiva paikka, mutta jälleen OIOI voittaa.

Kesän värikkäät yukatat

Aluksi, kun tulin Japaniin, ei monessakaan paikassa näkynyt yukatoja (puuvillainen kesäkimono) myynnissä. Yukatahan on perinteinen japanilainen vaate, jota käytetään erityisesti kesän perinteisillä ilotulitusfestivaaleilla (hanabi). Suurin osa festivaaleista sijoittuu elokuun puolelle, mutta myös heinäkuussa niitä on muutamia. Luulen, että tämä johtuu siitä, että koululaisilla ja opiskelijoilla alkaa kesäloma suunnilleen elokuun alussa. Nyt kesäkuussa kauppoihin on ilmestynyt erilaisia värikkäitä yukatoja. Olemme menossa heinäkuun lopulla Kamakuraan Hanabi Festivaaleille, joten olen viime viikkoina ottanut selvää Tokion yukatatarjonnasta.


Mistä voi ostaa yukatan?

Jos haluaa ihan kunnon yukatan, eikä Harajukun halpiskaupan tai Oriental Bazaarin turistikrääsää niin hinnat liikkuvat 5000-20000 jenin alueella. Tietenkään ylärajaa ei ole. Polyesteriyukataa en suosittelisi, vaikka hinta voi olla todella halpa, sillä ainakin helteellä sellainen käy todella hiostavaksi. Ja lisäksi sellainen on yleensä ruman ja halvan näköinenkin. Turisteille myytäviä kiiltäviä "silkki kimonoita" en halua edes ajatella. Ne muistuttavat enemmän aamutakkeja. Yukatoja, obeja (vyö) ja geta-sandaaleita myydään sekä erikseen, että setteinä. Valmiissa seteissä on usein ongelmana, etteivät värit ehkä miellytä. Hinta on kuitenkin edullisempi, ja joissain seteissä voi olla valmiiksi solmitut obit. Kesäkuussa suuriin tavarataloihin alkaa ilmestyä yukatoja myyntiin. Usein jotkin tavalliset vaatekaupat ottavat valikoimaansa yukatoja sesongin ajaksi. Lisäksi tavarataloihin saatetaan perustaa vain yukatoihin keskittyneitä liikkeitä kesän ajaksi. Tällaisia tavarataloja löytyy juna-asemakomplekseista ja kaupunkien keskustoista. Huomasin muutama viikko sitten, että myös lolitabrändien liikkeisiin, kuten Angelic Prettylle ja Metamorphoselle oli tullut yukatoja myyntiin. AP:n yukatat kyllä myytiin nopeasti loppuun korkeasta hinnasta huolimatta.

Uniqlo

Hyvä ja edullinen vaihtoehto on ostaa yukata Uniqlosta. Uniqloja on lähes joka kylässä ja kaupungissa ja ne myyvät lähinnä perusarkivaatteita. Kesällä Uniqloihin kuitenkin ilmestyy valikoima oikein nättejä yukatoja. Tänä vuonna Uniqlon yukatamallistoon kuuluu 14 erilaista yukata-obi settiä hintaan 4990 jeniä/kpl. Itse ostin omani Uniqlosta ja se vaikuttaa oikein kelvolliselta. Todella loistava hinta-laatu-suhde.


Harajuku, Shinjuku ja Machida

Viime viikonloppuna kävin katselemassa yukatoja Machidassa, Shinjukussa ja Harajukussa. Harajukussa Takeshita dorilla on yksi kalliimpi kimonokauppa, jonka tarjonta oli vähän liian pelkistetty ja hintava makuuni. Loput yukatat ovatkin sitten pääasiassa halpistavaraa. Oriental Bazaarissa on suuri valikoima erilaisia perinteisiä japanilaisia vaatekappaleita, mutta monet niistä ovat vähän huonolaatuisen oloisia. Noin 6000 jenin yukatasetit obeineen ja getoineen näyttivät ihan hyviltä, mutta 100% Polyesteriä merkintä ei vakuuttanut. Miehille löytyi ihan hyvän näköisiä takkeja ja housuja noin 5000 jenin kappalehintaan. Täältä saa myös suht edullisia geta-sandaaleita. Shinjukussa en törmännyt yukatoihin muualla, kuin Uniquloissa. Kuitenkin tiedän, että siellä myydään yukatoja mm. Studio Alta-tavaratalossa. Shinjukun Forever21 vaatekaupassa myytiin sieviä kirsikankukkapinnejä, jotka sopivat mielestäni oikein hyvin yukatan kanssa pidettäviksi.


Machidassa on hyvä, vaikkakin melko kallis uima-asukauppa, joka myy myös yukatasettejä ja asusteita. Kyseinen kauppa "Swim Jam/ ゆかた" sijaitsee Tokyu tavaratalossa aseman lähellä neljännessä kerroksessa. Yukata-obi-geta-setit maksoivat 12000 jenistä 30000 jeniin. Setit olivat hyvin koristeellisia, selvästi nuorison makuun. Kaupassa oli todella kauniita hiuskoristeita, enkä voinut vastustaa yhtä niistä.



Ostin Machidan Jorna-tavaratalosta myös tabisukat, joita pidetään geta-sandaalien kanssa. Kyseessä oli tavallinen sukkakauppa, josta sai ostettua kolme paria sukkia noin 1000 jenillä.


Tänään kävin Sagamionon ostoskeskuksessa juuri avatussa yukataliikkeessä ja siellä oli mahdollista koota haluamansa setti hyvään hintaan. Erilaisia yukatoja oli paljon ja ne oli lajiteltu hinnan mukaan. Jopa miesten yukatoja löytyi suuri valikoima, enkä ole aikaisemmin nähnyt niitä juuri missään myynnissä. Mielestäni tämä Sagamionon kauppa on tähän mennessä kattavin ja siellä on paras settisysteemi. Voit valita yukatan eri hintaryhmästä esim. n. 6000 jeniä, 9000 jeniä, 12000 jeniä tai 20000 jeniä. Sitten saat valitsemasi yukatan hinnalla mukaan vielä haluamasi obin ja getat. Myyjä oli myös ystävällinen ja uskalsi tulla puhumaan jopa englanniksi minulle. Täältä tulen varmaan ostamaan getat itselleni ja ehkäpä tuliaisia Suomeenkin.

Takayama - matka tuntemattomaan osa 2

2. päivä Takayamassa

Seuraavana aamuna söimme edellispäivän keitosta ja riisistä valmistettua risottoa ja pullaleipää hillon kera. Sitten lähdettiin läheiseen omenatarhaan bussilla. Siellä oli todella kuuma ja meidän piti parin tunnin ajan kitkeä omenapuista liian pieniksi jääneet omenan alut. Paikka oli kyllä hieno ja lähistöllä oli pari pientä todella vanhaa pyhättöä.



Saimme pitää taukoa puiden varjossa ja juoda kylmää vihreää teetä ja oolong teetä. En oikein vielä ole ihastunut noihin japanilaisten rakastamiin kylmiin teejuomiin.





Kana-chan teki hienon kukkaseppeleen.



Omenatarhasta jatkoimme matkaa vuoristoon. Nousimme aina vain ylemmäs ja vastaan alkoi tulla liikennemerkkejä, jotka varoittivat kivivyöryistä ja apinoista. Onneksi Nelly sai napattua kuvan apinakyltistä:


Kun pääsimme vuoren laella olevalle tasangolle, huomasimme, että siellä oli leirintäalue ja esiintymislava. Lavalla oli DJ soittamassa letkeää reggaetyylistä musiikkia. Kaikki saivat oman teishoku-aterian ja siinä sitten syötiin ja fiilisteltiin.





Sitten lähdettiin ajamaan yhä vain ylemmäs ja pysähdyimme keskellä vuoristotietä. Mitähän nyt? Kaikille jaettiin puutarhahanskat ja muovipussi. Opettajat selittivät, että nyt saisi valita haluaako kerätä warabi-kasvia, vai bambua. Valitsimme Nellyn kanssa warabin ja meidät lastattiin pikkuisen lava-auton lavalle. Sitten taas ajeltiin. Mahdollisimman jyrkän rinteen laella auto pysähtyi ja siihen mäkeen menimme keräämään tuota kasvia. Yritin tiedustella, mihin tarkoitukseen kasvit ovat ja kuulemma syötäväksi olivat.



Jälleen oli todella kuuma, mutta onneksi lähdimme muutaman kymmenen minuutin päästä jatkamaan matkaa pikkuautolla. Menimme toiselle warabi-apajalle, joka oli lehmän läjistä päätellen laidunmaata.



Viimein lähdimme vuorilta takaisin. Matkan varrella pysähdymme vesiputouksen katselupisteessä ja toden totta, kaukana vuoren seinämässä näkyi heikosti vesiputous.



Luulimme, että nyt palaisimme majapaikkaamme, mutta menimmekin taas siihen paikkaan, jossa vastaanottokomitea oli edellisenä päivänä ollut. Odottelimme varmaan yli tunnin siellä. Kaikki vain nukkuivat sohvilla ja lattialla, sillä auringonpaahteessa toikkarointi oli ottanut veronsa. Sain ehkä pienen auringonpistoksen ja poltin hartiani. Vähän oli heikko olo, kun en ollut juonut tarpeeksi (olen niin nirso sille teelle).


Seuraavana vuorossa oli Manjū-leivonnaisten valmistus. Samaisessa rakennuksessa sijaitsi näköjään leipomo. Nyt kaikki saivat osallistua leipomiseen ja lopputuloksena oli punapapu- ja vihannestäytteisiä höyryssä kypsennettyjä Manjūita.




Kun pullat oli leivottu, pääsimme taas suureen saliin odottelemaan. Jonkun ajan päästä kaikki alkoivat lähteä ja seurasimme. Viereiseen autotalliin oli katettu juhlapöytiä ja paljon tuntemattomia ihmisiä oli paikalla. Nämä olivat nyt ne juhlat! Paikalla oli Takayaman väkeä ja jonkun TV-yhtiön ihmisiä myös. Koko retken ajan mukana oli ollut videokameramies, joka oli kerännyt materiaalia ohjelmaan. En kyllä tiedä tuleeko se telkkariin ja missä muodossa. Kaikissa pöydissä oli omat yakinikupannut ja tarjolla olikin lihaa ja vihanneksia sekä meidän juuri valmistamiamme Manjūita. Lisäksi lukematon määrä erilaisia juomia, kuten sitä kuuluisaa omenamehua ja Joshibin omaa viiniä. Jälkiruoaksi oli jopa sitä paljon puhuttua jäätelöä. Pelkän maidon makuinen jäätelö oli todella herkullista!





Juhlassa oli kokoajan joku tärkeä henkilö pitämässä puhetta. Sen verran ymmärsin, että Takayaman kylää kehuttiin kovasti. Nellyäkin pyydettiin pitämään pikku puhe ja hyvinhän se meni. "Hyvää iltaa! Kiitos, on ollut hauskaa", sai ihmiset suunnilleen hurraamaan. On mukavaa, että japanilaiset osaavat arvostaa sitä, että ulkomaalaiset osaavat puhua japania. Lopuksi siivottiin paikka ja saimme mukaamme suuren säkillisen kaalinlehtiä ja monta litraa juomia. Palasimme majapaikkaan ja menimme onsenin kautta nukkumaan.


3. päivä Takayamassa

Viimeinen päivä käynnistyi yakinikulla, kaalikeitolla ja pullaleivällä. Kaikki siivosivat majapaikan vessoista ja onsenista lähtien yhdessä. Kuvittelimme taas, että nyt lähtisimme kotia kohti, kun nousimme suureen pitkänmatkanbussiin.




Menimmekin johonkin maalaismyymälään, jossa myytiin kaikkia maaseudun antimia, kuten mehuja, vihanneksia, hilloja ja jäätelöä. Kaupan pihassa oli lehmäksi pukeutunut tyyppi, joka pelasi lasten kanssa kivi-sakset-paperi-peliä. Ei siinä mitään, mutta lehmä kailotti mikkiin kivi-sakset-paperi-lorun kerta toisensa jälkeen. Hiukan häiritsevää se oli, mutta huvittavaa myös. Kaikki muut hamstrasivat kovasti tuotteita. Japanilaisille tuliaisten tuominen on tärkeää ja sen vuoksi pysähdyimmekin myymälässä. Valitettavasti tuotteiden parasta ennen-päivämäärät eivät sopineet aikatauluuni.




Matka jatkui ja taas teimme pysähdyksen. Tällä kertaa viinitilalle. Saimme opastuskierroksen viininvalmistuksen saloista. Katsoimme mahtipontisen näin-syntyy-viini-videon ja kiertelimme tilalla. Lopuksi menimme myymälään, jossa sai maistaa viinejä. En ole mikään viinin ystävä, sillä suussani viini maistuu eltaantuneelta. Maistoin kuitenkin viinejä ja alkoholiton viini oli todella herkullista! Varmaan se on se alkoholi, jonka mausta en erityisemmin pidä. Se vain maistuu myrkyltä tai pilaantuneelta, ja sitähän se käytännössä onkin.



Tässä herkullinen alkoholiton viini:



Ajoimme tuntikaupalla kotiin ja tuntui oudolta, että ajattelin "ihanaa olla kotona taas" kun saavuimme Sagamionoon. Olen selvästi nyt sopeutunut tänne. EI minulla kyllä mitään sopeutumisvaikeuksia ole ollutkaan. Aika on mennyt todella nopeasti ja nyt on enää jäljellä reilu kuukausi! Uskomatonta. Takayaman retki oli kyllä ikimuistoinen ja olen todella kiitollinen siitä, että meidät otettiin mukaan.