Ghibli Museo

Pari vuotta sitten en ollut mitenkään erityisen innoissani Ghiblistä. Tietenkin lapsesta asti Totoro on ollut ykkönen, mutta en ole mitenkään fanittanut studion muita leffoja. Ennen Japaniin lähtöä katsoin muutamia Ghibli-leffoja, joita en ollut ennen nähnyt.



Ihastuin Kikin Lähettipalveluun ja tietenkin Jiji-kissaan. Ostin jo aiheeseen liittyvän bentoboxinkin. Ponyo tuntui huomattavasti paremmalta kotona rauhassa DVD:ltä katsottuna, kun olin alunperin nähnyt sen Koululais-lehden ennakkonäytöksessä suomeksi puhuttuna ja teatteri oli tietenkin täynnä kommentoivia ja tylsistyneitä lapsukaisia. Porco Rosso ei sen kummemmin säväyttänyt, mutta hyvinhän sekin on tehty. Princess Mononokesta en muista paljoakaan, joten pitäisi katsoa se uudestaan. Liikkuva Linna ja Henkien Kätkemä ovat hienoja elokuvia, mutta vielä enemmän minun iskevät Laputa ja Kissojen Valtakunta.



Japanissa olon aikana olen katsonut elokuvat Tulikärpästen hauta (upea ja koskettava), Sydämen kuiskaus (kodikas!) ja Aaltojen kuohu (en pitänyt). Maameren tarinat eivät vakuuttaneet ja Nausicaa en ole vielä nähnyt. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin ainakin mainoksista päätellen Ghibliltä olisi seuraavaksi tulossa jokin peukaloliisaan liittyvä elokuva.

Olen vähitellen alkanut arvostaa Ghibliä yhä enemmän, eikä Ghibli museossa vierailu ainakaan muuttanut suhtautumistani huonompaan suuntaan. Itseasiassa museo oli viimeinen naula arkkuun ja nyt olen aivan myyty. Museoonhan pitää varata liput jo hyvissä ajoin viikkoja etukäteen. Lippujen ostaminen käy sekä ulkomailta, että Japanista käsin. Itse hankin liput japanilaisen ystäväni Harun avustuksella. Japanissa lippuja saa vain ja ainoastaan Lawson-nimisen convinience storen (käytännossä kioski/ pieni ruokakauppa) lippuautomaateista. Varasimme liput noin kukauden päähän, mutta silti kyseisen päivän aamun liput (klo 10.00 ja klo 12.00) olivat jo loppuun myytyjä. Saimme liput klo 14.00 oikeuttavaan sisäänpääsyyn.


Saavuimme sitten suurella joukolla Mitakaan 22.5 lauantaina. Museon ulkopuolella kuvaaminen on sallittua, mutta sisällä on suuri joukko vartijoita huolehtimassa siitä, että museon salaperäinen ja ainutlaatuinen tunnelma säilyy. Vieraille tehtiin kyllä selväksi, ettei sisällä saanut kuvata. Sisään astuttaessa kaikki vierailijat saavat museon esitteen ja lipun museon teatterin näytokseen. Liput ovat ikäänkuin pieniä filminauhan pätkiä, joissa on kolme kuvaa jostakin Ghiblin elokuvasta. Itse sain Liikkuva Linna aiheisen lipun. Lisäksi Petri lahjoitti oman lippunsa minulle, siinä on pätkä Ponyo-elokuvasta.


Museossa oli näytillä paljon mielenkiintoisia animaation tekoprosessiin liittyviä esineitä ja upeita originaaleja luonnoksista, taustoista ja kalvoista. Pidin museon kodikkaasta tunnelmasta, tavarat olivat esillä ja vähän sekaisesti, aivan, kuin paikassa olisi oikeasti jonkun animaation piirtäminen meneillään. Tavaroita ja kuvia pääsi katsomaan läheltä, eivätkä ne olleet lasien takana. Eräällä työpöydällä karkkipurkkien ja teepakettien vieressä upea originaali taustamaalaus ja muutama sivellin. Museossa oli paljon lapsia ja yksi ennättikin tarttumaan siveltimeen ja hinkkaamaan sillä pöydällä olevaa alkuperäisteosta. Pian joku vartioista olikin jo paikalla estämässä tihutyön. Oli mukavaa nähdä tyovälineet ja materiaalit, joita elokuvien tekemiseen käytetään. Taustakuvat näyttivät niin upeilta, että alkoi ihan itsekin tehdä mieli piirtää maisemia. Taustat maalataan kirkkailla julisteväreillä.

Yksi kaikkein vaikuttavimmista esineistä on suuri laite, joka pyörittää erilaisia veistoksia karusellin tapaisesti vilkkuvassa strobovalossa, jolloin syntyy animaatio. Käytännossä se on veistoksilla tehty animaatio, jossa jokainen animaation kehys on erillinen patsas. Siinä viistivät kissabussi ja totorot ja Mei hyppi narua. Sitä olisi voinnut tuijottaa loputtomiin.


Museon katolla jököttää kuuluisa Laputa robotti, jonka luona kaikkien on ehdottomasti saatava valokuva. Robotin edessä oli oikein jono, joten kuvan ottamisen jälkeen oli kiiruhdettava eteenpäin. Yläkerrassa oleva Ghibli kauppa oli sekin ääriään myöten täynnä innokkaita faneja. Hinnat olivat todella kalliit, mutta ostin kuitenkin Totoro-kännykkäkorun ja -viivottimen sekä Jiji avaimnperän. Lasten leikkipaikassa sai kiivetä suuren kissabussin kyytiin ja uutuutena olivat pienet yhden hengen kissabussit, jotka laitettiin lasten niskaan ja siinä sitten sai juoksennella iloisesti. Aikuisillehan näitä elämyksiä ei valitettavasti tarjottu.




Lopuksi menimme alakertaan jonottamaan elokuvaesitykseen. Ghibli museossa näytettäviä lyhytelokuvia ei voi nähdä missään muualla ja elokuvat vaihtuvat kausittain. Näyttelyssä oli joitakin lyhytelokuviin liittyviä piirroksia ja kuvia ja eniten minua kiinnosti lyhytelokuva, joka sijoittui Totoroelokuvan maailmaan. Kuinkas ollakaan juuri tuo Totorolyhytelokuva oli vuorossa nyt! Ihan onnessani katsoin noin varttitunnin pituisen leffan "Mei ja kissanpentubussi" (vai olisko pentukissabussi tai kissabussin poikanen parmpi?), joka kertoi Meistä, totoroista ja kissabusseista. Mukana oli vielä alkuperäistäkin kissabussia pelottavampi otus (olen kuullut, että joillekin kissabussi on aiheuttanut lapsena traumoja). Pidin elokuvasta kovasti, aivan loistavaa! Täältä löytyy kuvia leffasta. Oheinen kuva puolestaan löytyi täältä.


Museovierailun jälkeen menimme läheiseen puistoon haukkaamaan välipalaa ja kävelimme erään toisen upean puiston läpi Kichijojiin. Kävimme vielä porukalla Izakayassa ja sovimme Harun kanssa, että mennään joku ilta yhdessä karaokeen. Ennen Sagamionoon palaamista menimme vielä ihmettelemään Shinjukun iltaelämää ja syömään parhaat crepet tähän asti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti