Karaokea Ginzassa

Olimme sopineet Harun kanssa, että menisimme lauantaina 29.5 yhdessä karaokeen. Kannettava Vaio-tietokoneeni oli hajonnut edellisellä viikolla. Päätimme Joonan kanssa ennen karaokea viedä sen Sony Buildingiin, joka myös Ginzassa sijaitsee. Sonylla otettiin koneeni vastaan, mutta he eivät osanneet sanoa, onko takuuni kansainvälinen, vai joutuisinko itse maksamaan korjauksen. He sanoivat soittavansa viikon päästä, kunhan tarkistaisivat asian ja arvioisivat mahdollisen hinnan.

Tapasimme Oton, Petrin sekä Harun Sony Buildingin juurella ja lähdimme syömään japanilaiseen pikaruokapaikkaan Yoshinoyaan. Yoshinoyassa on tarjolla lähinnä riisiä ja lihaa yhdestä kupista tarjoiltuna (gyūdon=naudanliha/butadon = sianliha). Annokset olivat herkullisia ja sopivan kokoisia ja maksoivat alle 500 jeniä.

Matkalla karaokepaikkaan meidät pysäytti japanilainen kuvausryhmä, joka halusi haastatella ulkomaalaisia. Meiltä kysyttiin mitä japanilaisia sanoja maassamme tunnetaan ja mahdollisesti käytetään arkikielessä. Mieleen tuli ensimmäisenä animeconeista tutut "kawaii", "baka","neko", "chan", "desu" jne. Mutta sitten keksimme sellaisia normaali-ihmistenkin sanoja, kuten esim. "tsunami", "sumo", "sushi", "fuji" ja "futon". Kun tuli minun vuoroni, aloin selittää japaniksi jotain, mistä en edes tiennyt, miten se pitäisi sanoa. Haastattelija kysyi minulta kysymyksiä japaniksi, enkä edes kunnolla tajunnut mistä tarkalleen ottaen oli kyse. Muistan sanoneeni jotain että "Finrando no otaku wa kawaii to baka...ööö...eiku" Kun minun piti sanoa, että suomalaiset animefanit käyttävät sanoja kawaii (=söpö) ja baka (=tyhmä), sanoinkin, että he ovat söpöjä ja tyhmiä. FAIL.


Kaikki oli kutsuttu karaokeen, mutta lopulta paikalle saapuivat Haru, minä, pojat sekä Riikka juuri Japaniin saapuneen ystävänsä Lindan kanssa. Menimme karaokeen aika aikaisin, sillä halusimme käyttää "free time" tarjouksen. Se tarkoitti sitä, että tuhannella jenillä per henkilö sai laulella niin kauan kuin halusi tietyn aikavälin sisällä. Tuo aikaväli oli kai jotain klo 11-20, mutta en nyt muista tarkemmin. Settiin kuului myös niin paljon ilmaista juomaa, kuin haluaa. Ei kuitenkaan turmiollisia alkoholijuomia. Juomat piti itse hakea mehupisteestä ja tarjolla oli Natchania, C.C. Lemonia ja perus limppareita (cola, fanta, 7up). Lisäksi melonin tai soodan makuista jäähilejuomaa, sekä vihreää teetä (poikien mukaan "leväjuomaa").

Karaoken jälkeen menimme läheiseen Izakayaan syömään. Haru sai tilata erilaisia ruokia, joita kaikki sitten maistoivat. Kaikki saivat oman riisi ja keitto setin. Keitto oli todella herkullista, se ei ollut misokeittoa, vaan hieman ruokaisampaa. Yllättävä ruoka olivat rouskuvat kananpalaset, jotka paljastuivat kanan sydämiksi. Ei ihan suosikkiruokani.


Saimme myös kaikki alkupaloiksi kolmiosaisen makupalasetin. Edamame-papuja napsittiin suoraan kuoresta. Pavut ovat vähän herneen tapaisia, mutta maku on ehkä miedompi. Yleensä pavut on maustettu suolalla.


Sitten kaikki lähtivät omille tahoilleen. Riikka, minä ja Linda päätimme kävellä hieman kauempana sijaitsevalle Hibiyan asemalle, josta pääsisimme Chiyoda linea pitkin Yoyogi-ueharaan ja sieltä taas Odakuy linellä Sagamionoon. Kävelimme ensin täysin väärään suuntaan seuraavalle asemalle, mutta sitten vain 180 astetta ympäri ja takaisin. Kävelyhän ei koskaan ole pahasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti