Takayama - matka tuntemattomaan osa 1

Toissa viikonloppuna 11-13.6 minulle ja Nellylle tarjoutui hieno tilaisuus päästä mukaan erään kurssin retkelle. Kiinalainen vaihtari Mei on kyseisellä kurssilla, mutta myös Nellyä ja minua pyydettiin mukaan, vaikkemme kurssilla olekaan. Koska opiskelemme kuitenkin samassa koulutusohjelmassa "Media Arts", niin pääsimme mukaan. Todella huomaavaista, sillä saimme upean matkan, majoittumisen ja ruoan ilmaiseksi ja vaivattomasti. Lisäksi saimme uusia ystäviä!

Joshibin opiskelijat tekevät käsittääkseni vuosittain retken Takayamaan. Koulu tekee yhteistyötä kylän yritysten kanssa ja tällä kertaa aiheena oli paikallisen jäätelön ja omenamehun pakkaussunnittelu. Tämän verran tiesimme retkestä etukäteen. Lisäksi Paikan nimestä Takayama pystyi päättelemään, että kyseessä on vuoristoinen alue, sillä takai = korkea ja yama = vuori.


1. päivä Takayamassa

Perjantaina klo 8 lähti bussimme Sagamionosta huristelemaan kohti Takayaman kylää. Matka on aika pitkä noin 500 km ja kesti 5-6 tuntia. Nautin maisemista, jotka muuttuivat koko ajan vuoristoisemmiksi. Pysähdymme pari kertaa moottoritien varren lepopaikoissa syömässä ja vessassa. Japanissa bensa-asemat ja kaupat/ravintolat ovat erikseen, eikä bensa-asemilla juurikaan myydä mitään muuta, kuin bensaa. Levähdyspaikkojen yhteydessä on usein suuret vessat, joissa on monta koppia, eli juuri parahultaista bussilliselle matkustajia.

Lepopaikoissa oli paitsi juoma-automaatteja, myös ruoka-automaatteja, joista pystyy ostamaan vaikka herkulliset lohkoperunat (en kyllä maistanut niitä).


Kun saavuimme Takayamaan, menimme ensin johonkin kerhotalomaiseen rakennukseen. Hieno kumarteleva vastaanottokomitea odotti heti bussista ulos astuttaessa ja joukossa oli myös kameramies kuvaamassa. Ei mitään hajua, keitä ne ihmiset olivat, mutta kumarreltiin ja tervehdittiin. Sitten menimme suureen saliin, jossa oli tuoleja aseteltu ympyrän muotoon. Kaikki saivat nipun Takayama mainoksia ja ohjelman, josta en oikein osannut lukea muuta, kuin kellonajat. Kaikki esittäytyivät ja meidän ulkomaalaisten piti vielä kertoa, mistä maasta olemme kotoisin. Luulin, että tämä olisi meidän majapaikka. Sitten kaikille jaettiin esiliinat ja huivit, sekä Joshibin logolla varustettu omenatarra, joka oli tarkoitus liimata esiliinaan vasemmalle puolelle. Tarra kyllä irtosi koko ajan. "Leivotaankohan me jotain", ajattelimme Nellyn kanssa.






Seuraavana vuorossa oli matka minibussilla pikkuiseen jäätelötehtaaseen. Siinä taas kumarreltiin ja vaihdeltiin käyntikortteja (opettajat ja jäätelötehtaan pomo). Odottelimme tehtaan aulassa ja sitten meidät jaettiin kahteen ryhmään. Minun ryhmäni meni keittiöön, jossa kaikki pukivat vielä kumihanskat ja hengityssuojaimet ylleen.


Täti näytti, miten jäätelöainekset kaadetaan kulhoon ja sekoitetaan. Sitten seos kaadetaan jäätelökoneeseen ja taas odotetaan. Parinkymmenen minuutin kuluttua jätski tursotettiin ämpäriin.



Sitten menimme johonkin ruokalalta näyttävään tilaan. Odotimme saavamme maistiaisia, mutta jäätelötehtaan pomo tuli selittämään loputtomalta tuntuvan puheen ja sitten joku opettaja sanoi, että meidän pitää lähteä johonkin. Aika pettymys oli se jätskitehdasvierailu, kun ei jätskiäkään saatu maistaa.

Minä, Nelly, Mei ja kaksi japanilaista opiskelijaa menimme minibussiin, enkä sitten tiedä, mihin muut menivät ja saivatko he jätskiä. Lähdimme Kuskin ja Hayase-sensein kanssa ruokakauppaan. Hayase-sensei on hauska vanha mies, joka kuulemma tulee aina Takayaman retkelle, vaikkei mitään siellä opetakaan. Hän kai pitää juhlista ja piippuakin polttelee silloin tällöin. Menimme Apple Land nimiseen markettiin ja saimme ostoslistan, jossa oli kanjeja. Tarkoituksena oli, että keräämme tarvikkeet illallista varten. Tiesimme, että lauantaina olisi tarkoitus olla jotkut juhlat, joten ihmettelimme, kun sensei alkoi jo nyt hamstrata kaalinpäiden ja lihasuikaleiden lisäksi alkoholijuomia ja snacksejä.




Sensei kehotti meitäkin hamstraamaan herkkuja ja juomia, joten niin teimme. Rahtasimme neljä kärryllistä ruokaa kassalle ja siitä pahvilaatikoihin ja muovikasseihin. Kun olimme saaneet kaikki tavarat raijattua minibussiin, niin Hayase-sensei tiedusteli, saimmeko ollenkaan jätskiä siellä jäätelötehtaalla. Ja kun selvisi, ettemme olleet saaneet kuuluisaa Takayaman jäätelöä, saimme jätskirahaa ja kipitimme takaisin kauppaan ostamaan jätskit.


Ajelimme yöpymispaikkaamme halki Takayaman kylän auringon laskiessa. Hienot riisipeltoiset kylämaisemat ja vuoret näyttivät todella upeilta.


Emme menneetkään samaan paikkaan, kun mistä olimme lähteneet, vaan menimme johonkin toiseen majapaikkaan. Meidän tavaramme olivat myös ilmestyneet sinne. Paikka oli kaksikerroksinen ryokan tyyppinen talo, jossa oli ylhäällä suuri huone tyttöjoukon majoittamiseen ja lisäksi perinteinen japanilainen sisä-onsen. Alhaalla keittiössä muutamat oppilaat alkoivat Hayase-sensein kanssa valmistaa ruokaa.




Päätimme Nellyn kanssa käydä vielä vähän kävelemässä lähistöllä, ennen kuin aurinko laskee kokonaan. Hulppeat maisemat kyllä.




Illalla syötiin herkullista keittoa, riisiä ja salaattia ja jälkkäriksi kaikenlaisia herkkuja, kuten pokcyjä, keksejä, suklaita ja vähän erikoisempia antimia, kuten kuivattuja lonkeroita.


Tutustuimme siinä syömisen ja juomisen ohessa Kana-nimiseen tyttöön. Hän pitää myös Beatlesista, kuten minäkin. Sovimme, että menisimme yhdessä perinteisille japanilaisille kesä festivaaleille, jossa pukeudutaan yukataan (puuvillainen kesäkimono) ja katsellaan hanabia eli ilotulitusta. Monet festivaalit ovat vasta elokuun puolella, jolloin opiskelijoilla on kesälomat. Onneksi kuitenkin Kamakurassa järjestetään 21.7 ilotulitusjuhlat. Illan päätteeksi valmistimme yläkerran tatamihuoneeseen itsellemme pedit ja menimme onseniin rentoutumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti