Takayama - matka tuntemattomaan osa 2

2. päivä Takayamassa

Seuraavana aamuna söimme edellispäivän keitosta ja riisistä valmistettua risottoa ja pullaleipää hillon kera. Sitten lähdettiin läheiseen omenatarhaan bussilla. Siellä oli todella kuuma ja meidän piti parin tunnin ajan kitkeä omenapuista liian pieniksi jääneet omenan alut. Paikka oli kyllä hieno ja lähistöllä oli pari pientä todella vanhaa pyhättöä.



Saimme pitää taukoa puiden varjossa ja juoda kylmää vihreää teetä ja oolong teetä. En oikein vielä ole ihastunut noihin japanilaisten rakastamiin kylmiin teejuomiin.





Kana-chan teki hienon kukkaseppeleen.



Omenatarhasta jatkoimme matkaa vuoristoon. Nousimme aina vain ylemmäs ja vastaan alkoi tulla liikennemerkkejä, jotka varoittivat kivivyöryistä ja apinoista. Onneksi Nelly sai napattua kuvan apinakyltistä:


Kun pääsimme vuoren laella olevalle tasangolle, huomasimme, että siellä oli leirintäalue ja esiintymislava. Lavalla oli DJ soittamassa letkeää reggaetyylistä musiikkia. Kaikki saivat oman teishoku-aterian ja siinä sitten syötiin ja fiilisteltiin.





Sitten lähdettiin ajamaan yhä vain ylemmäs ja pysähdyimme keskellä vuoristotietä. Mitähän nyt? Kaikille jaettiin puutarhahanskat ja muovipussi. Opettajat selittivät, että nyt saisi valita haluaako kerätä warabi-kasvia, vai bambua. Valitsimme Nellyn kanssa warabin ja meidät lastattiin pikkuisen lava-auton lavalle. Sitten taas ajeltiin. Mahdollisimman jyrkän rinteen laella auto pysähtyi ja siihen mäkeen menimme keräämään tuota kasvia. Yritin tiedustella, mihin tarkoitukseen kasvit ovat ja kuulemma syötäväksi olivat.



Jälleen oli todella kuuma, mutta onneksi lähdimme muutaman kymmenen minuutin päästä jatkamaan matkaa pikkuautolla. Menimme toiselle warabi-apajalle, joka oli lehmän läjistä päätellen laidunmaata.



Viimein lähdimme vuorilta takaisin. Matkan varrella pysähdymme vesiputouksen katselupisteessä ja toden totta, kaukana vuoren seinämässä näkyi heikosti vesiputous.



Luulimme, että nyt palaisimme majapaikkaamme, mutta menimmekin taas siihen paikkaan, jossa vastaanottokomitea oli edellisenä päivänä ollut. Odottelimme varmaan yli tunnin siellä. Kaikki vain nukkuivat sohvilla ja lattialla, sillä auringonpaahteessa toikkarointi oli ottanut veronsa. Sain ehkä pienen auringonpistoksen ja poltin hartiani. Vähän oli heikko olo, kun en ollut juonut tarpeeksi (olen niin nirso sille teelle).


Seuraavana vuorossa oli Manjū-leivonnaisten valmistus. Samaisessa rakennuksessa sijaitsi näköjään leipomo. Nyt kaikki saivat osallistua leipomiseen ja lopputuloksena oli punapapu- ja vihannestäytteisiä höyryssä kypsennettyjä Manjūita.




Kun pullat oli leivottu, pääsimme taas suureen saliin odottelemaan. Jonkun ajan päästä kaikki alkoivat lähteä ja seurasimme. Viereiseen autotalliin oli katettu juhlapöytiä ja paljon tuntemattomia ihmisiä oli paikalla. Nämä olivat nyt ne juhlat! Paikalla oli Takayaman väkeä ja jonkun TV-yhtiön ihmisiä myös. Koko retken ajan mukana oli ollut videokameramies, joka oli kerännyt materiaalia ohjelmaan. En kyllä tiedä tuleeko se telkkariin ja missä muodossa. Kaikissa pöydissä oli omat yakinikupannut ja tarjolla olikin lihaa ja vihanneksia sekä meidän juuri valmistamiamme Manjūita. Lisäksi lukematon määrä erilaisia juomia, kuten sitä kuuluisaa omenamehua ja Joshibin omaa viiniä. Jälkiruoaksi oli jopa sitä paljon puhuttua jäätelöä. Pelkän maidon makuinen jäätelö oli todella herkullista!





Juhlassa oli kokoajan joku tärkeä henkilö pitämässä puhetta. Sen verran ymmärsin, että Takayaman kylää kehuttiin kovasti. Nellyäkin pyydettiin pitämään pikku puhe ja hyvinhän se meni. "Hyvää iltaa! Kiitos, on ollut hauskaa", sai ihmiset suunnilleen hurraamaan. On mukavaa, että japanilaiset osaavat arvostaa sitä, että ulkomaalaiset osaavat puhua japania. Lopuksi siivottiin paikka ja saimme mukaamme suuren säkillisen kaalinlehtiä ja monta litraa juomia. Palasimme majapaikkaan ja menimme onsenin kautta nukkumaan.


3. päivä Takayamassa

Viimeinen päivä käynnistyi yakinikulla, kaalikeitolla ja pullaleivällä. Kaikki siivosivat majapaikan vessoista ja onsenista lähtien yhdessä. Kuvittelimme taas, että nyt lähtisimme kotia kohti, kun nousimme suureen pitkänmatkanbussiin.




Menimmekin johonkin maalaismyymälään, jossa myytiin kaikkia maaseudun antimia, kuten mehuja, vihanneksia, hilloja ja jäätelöä. Kaupan pihassa oli lehmäksi pukeutunut tyyppi, joka pelasi lasten kanssa kivi-sakset-paperi-peliä. Ei siinä mitään, mutta lehmä kailotti mikkiin kivi-sakset-paperi-lorun kerta toisensa jälkeen. Hiukan häiritsevää se oli, mutta huvittavaa myös. Kaikki muut hamstrasivat kovasti tuotteita. Japanilaisille tuliaisten tuominen on tärkeää ja sen vuoksi pysähdyimmekin myymälässä. Valitettavasti tuotteiden parasta ennen-päivämäärät eivät sopineet aikatauluuni.




Matka jatkui ja taas teimme pysähdyksen. Tällä kertaa viinitilalle. Saimme opastuskierroksen viininvalmistuksen saloista. Katsoimme mahtipontisen näin-syntyy-viini-videon ja kiertelimme tilalla. Lopuksi menimme myymälään, jossa sai maistaa viinejä. En ole mikään viinin ystävä, sillä suussani viini maistuu eltaantuneelta. Maistoin kuitenkin viinejä ja alkoholiton viini oli todella herkullista! Varmaan se on se alkoholi, jonka mausta en erityisemmin pidä. Se vain maistuu myrkyltä tai pilaantuneelta, ja sitähän se käytännössä onkin.



Tässä herkullinen alkoholiton viini:



Ajoimme tuntikaupalla kotiin ja tuntui oudolta, että ajattelin "ihanaa olla kotona taas" kun saavuimme Sagamionoon. Olen selvästi nyt sopeutunut tänne. EI minulla kyllä mitään sopeutumisvaikeuksia ole ollutkaan. Aika on mennyt todella nopeasti ja nyt on enää jäljellä reilu kuukausi! Uskomatonta. Takayaman retki oli kyllä ikimuistoinen ja olen todella kiitollinen siitä, että meidät otettiin mukaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti