Vaikeuksien kautta takaisin Suomeen

Tänään, noin 5 minuutin kuluttua aloitan kotiinpaluumatkani. Klo 6:05 lähtee Sagamionosta bussi Naritaan ja siitä n. 24 tunnin kuluttua olenkin jo Suomessa. Minulla onkin oikeastaan ollut jo ikävä Suomeen, joten en sinänsä ole mitenkään masentunut. Tuntuu, että ehdin tehdä kaiken, mitä halusinkin vaihtoaikanani. Kirjoittelen sitten lopuista kokemuksistani Suomessa.

5.8.2010 EDIT:

Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana

Eihän se lento sitten mennytkään ihan niinkuin piti. Lähdimme kuudelta bussilla lentokentälle ja saavuimme sinne kahdeksan aikoihin. Saimme kuulla, että lentomme, jonka piti lähteä 10:50 onkin myöhässä ja lähtee vasta 19:00. Saimme siis odottaa Naritan lentokentällä noin kymmenen tuntia. Yritimme kysellä AirFrancen check-in-tiskillä olevalta japanilaiselta naiselta, jos saisimme aikaisempaa lentoa. Kommmunikointi ei oikein sujunut, tuntui, ettei työntekijä oikein ymmärtänyt englantia. Lentokenttähenkilökunnan olisi kyllä hyvä hallita englanninkieli. Nainen kirjoitti jotain kellonaikoja epäselvästi ja yritimme selvittää mistä oli kyse. Lopulta selvisi, että hän ei puhunutkaan muista lentovaihtoehdoista, vaan siitä samasta myöhästyneestä lennosta. Tyydyimme sitten odottamaan sen kymmenen tuntia. Tarkoituksenamme oli lentää Pariisin kautta, mutta koska olimme niin myöhässä oli meille järjestetty vaihtolento Pariisista Helsinkiin vasta seuraavana aamuna. Saimme kaikki yhden kahdentuhannen jenin (n. 20 €) ruokalipun, jolla pystyi ostamaan ruokaa kaikista lentokentän ravintoloista ja kahviloista. Huomasimme kuitenkin vasta kansainväliselle puolelle päästyämme, että kaikki ravintolat olisivat olleet ei-kansainvälisellä alueella. Vaihtoehdoiksi siis jäi mäkkäri ja kaksi japanilaista ravintolaa. Menimme valitettavasti mäkkäriin.

Kentällä kiertelyn ja odottelun jälkeen lensimme siis Pariisiin, nukuimme yön hotellissa AirFrancen piikkiin ja lensimme aamulla Suomeen. Lento Japanista Ranskaan kulki Suomen päältä ja kyllä se harmitti, kun tiesi, että siellä se Suomi oli, mutta ei sinne vielä päässyt. Hotellissa oli erinomainen aamupala ja huomasin, miten paljon olen kaivannut kunnon aamiaista. Finnairin lennolla kaikille tarjoiltiin herkullinen kana-pesto-mozzarella-patonki, mutta varauksen yhteydessä olin sanonut, että minulla on vähälaktoosinen ruokavalio. Sain siis patongin, jossa oli karmean makuisia kasvispihvejä välissä. Voitteko kertoa, miten kanafile ja pesto voivat sisältää laktoosia? Japanissa söin huoletta jäätelöä ja muita maitotuotteita, samoin Ranskassa. Luulen, että olen yliherkkä vain Suomen maitotuotteille. Kuitenkin halusin vain sanoa, että ei kannata ottaa erikoisruokavaihtoehtoa lentokoneissa, ellei ole ihan hengenvaarallisesti allerginen. Mieluummin kärsin vatsanväänteistä tai otan laktoosia pilkkovan pillerin, kuin syön kasvispihvileipää muiden nauttiessa herkullisesta kanaleivästä.

Saavuimme 16 tuntia myöhässä Suomeen. Onnellisena, mutta väsyneenä ja kuumeisena pääsin kotiin. Nyt muutaman päivän levon jälkeen alkavat voimani ja elämäniloni taas palata. Olen vain nukkunut ja katsonut TV:tä, enkä ole jaksanut edes tietokonetta avata. Olen myös käynyt hakemassa postista paketteja, joista osa on vielä tulematta. Pelkäsin, että joudun maksamaan ylipainoisesta matkalaukusta lentokentällä, joten lähetin 16 pakettia tavaraa Suomeen. Meidän matkalaukkumme saivat painaa 20 kg ja minun painoi kai noin 23 kg. Naritassa tai Pariisissa tästä ei urputettu sanallakaan. Se johtui ehkä lennon myöhästymisestä tai siitä, että AirFrancella oli juuri tullut uudet matkatavaroiden painorajoitukset, max 23 kg (tosin tämä koskee vain niitä lentoja, jotka on ostettu maaliskuun jälkeen, eli se ei olisi koskenut meitä). Olisin kyllä nostanut metelin, jos he olisivat vielä alkaneet nyhtämään rahaa muutamasta liikakilosta. AirFrance kuitenkin hoiti homman asiallisesti, joten en voi valittaa.

Kamakura Hanabi

Kun kauan odotettu päivä 21.7 viimein koitti oli minulla ja Nellyllä yukatat valmiina ostettuna. Olin ostanut myös kauniin hiuskoristeen, geta-sandaalit ja tabi-sukat. Pisteenä i:n päälle olisimme vielä tarvinneet asuun sopivan laukun. Minun kamerani ei olisi kuitenkaan mahtunut sellaiseen yukatan kanssa käytettävään laukkuun, joten sen puuttuminen ei harmittanut. Tapasimme jo omiin yukatoihinsa sonnustautuneet Kanan ja Shiorin Sagamionon asemalla. Ajattelimme Nellyn kanssa, että olisi parasta antaa japanilaisten ystäviemme auttaa yukatan pukemisessa.


Kana ja Shiori laskostivat yukatan ja sitoivat obin meille molemmille ja sitten lähdimme sipsuttelemaan kohti asemaa. Matkalla näkyi paljon muitakin yukatoihin pukeutuneita, jotka olivat varmasti matkalla Kamakuraan. Päätimme käydä ottamassa loisteliaita purikura-kuvia muistoksi illasta.


Tulos oli odotetusti hemaiseva!


Kun pääsimme perille oli Kamakurassa jo tunnelmallisen pimeää. Kävellessämme kohti rantaa, alkoi jo kuulua ilotulitusten melskettä. Rannassa oli paljon värikkäitä kojuja, joissa myytiin erilaisia ruokia ja juomia. Ostimme alkajaisiksi virkistävät sorbetti-juomat.



Kana kävi ostamassa iloisen näköisen pussin, jossa oli pokemonien kuvia. Ajattelin, että siellä on joku yllätyslelu, mutta siellä olikin pokemonpannukakkuja. Kyllä, herkullisia Pikachun muotoisia pikku pannukakkuja.



Siirryimme katsomaan upeaa ilotulitusta. Vaikka ihmisiä oli todella paljon, sain hyvin otettua valokuvia. Yleensä olen aina kaikkia japanilaisia pidempi, ja tällaisissa tilanteissa siitä on todella hyötyä.




Ilotulitukset olivat todella kaunista katseltavaa, varsinkin, kun ne heijastuivat meren pinnasta. Ilotulitus alkoi seitsemältä ja kesti suunnilleen tunnin.






Joku ystävällinen mies otti meistä kaikista yhteiskuvan keskellä juhlahumua.



Japanin kesään kuuluu kakigōri, jäämurska, joka maustetaan supermakealla esanssilla. Suosittuja makuja ovat mm. mansikka, meloni ja viinirypäle. Yläpuolella erivärisiä kakigōrimausteita.




Japanilaiseen ilotulitusjuhlaan osallistuminen oli kyllä yksi kesän kohokohdista. Tunnelma oli niin viimeisen päälle japanilainen. Oli hienoa osallistua hanabiin yukatat päällä. Elokuun puolella järjestetään eniten ilotulitusfestivaaleja, mutta silloin olemme jo Suomessa. Onneksi heinäkuun puolelle mahtui muutama hanabi.

Laukkushoot Harajukussa


Riikka opiskelee vaatesuunnittelua ja hän oli koulutyönä ommellut sievän pikku laukun. Koska Riikka tarvitsi laukusta jonkinlaisia taiteellisia kuvia, päätimme mennä Harajukuun kuvaamaan. Toimin mallina ja samalla minulle tarjoutui oiva tilaisuus kokeilla uutta mekkoa ja alushametta. Oli mahdollisimman kuuma, lähemmäs neljäkymmentä astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Eli aivan täydellinen päivä hikoilla mustissa vaatteissa ja saada ylivalottuneita kuvia!




Suurin osa kuvista tärähti tai ylivalottui. Vaikka emme ehkä olleetkaan kaikkein ammattimaisin photoshoot-tiimi, saimme kuitenkin kasaan ihan kelvollisia kuvia. Kiertelimme Meiji Jingua ympäröivässä puistossa ja kävimme temppelillä.





Kävimme päivän aikana pari kertaa temppelillä ja satuimme paikalle hääseremonian aikaan. Illemmalla paikalla ei ollut niin paljon turistejakaan.


Kävelimme temppeliltä Kiddylandiin ja matkalla törmäsimme Hangry & Angry maskottiin, joka oli mainostamassa jotain tapahtumaa.


Kiddylandin Muumiosasto


Takeshitadoorin lähettyvillä oli suloinen sweettari kuvattavana. Kuvaaja näytti olevan samaa mieltä kanssani :D


Nice car! 


Tämä oli jotenkin niin hauska, että oli saatava kuva. Varmasti monet japanilaiset eivät tiedä, mitä ehkä söpö tarkoittaa. Idolibändin mainos on laitettu kaupan yläpuolelle ikään kuin mainostajat epäilisivät bändin jäsenten söpöyttä.


Takeshitadoorin ihmisvilinää. Tämä päivä oli ehkä tukalin kokemus ikinä, mutta silti oli hauskaa! Helteisenä sunnuntaina Harajukuun mennessä ei voi kyllä muutakaan odottaa.

International Tokyo Toy Show 2010

Pari viikkoa sitten järjestettiin Tokyo Big Sight-messukseskuksessa International Tokyo Toy Show ja koska meillä ei ollut muita suunnitelmia Nellyn kanssa, lähdimme lelumessuille. Tokyo Big Sight sijaitsee rannan tuntumassa Odaibassa.


Saimme vaihtaa junaa ja metroa useita kertoja. Onneksi junissa on usein mielenkiintoisia mainoksia. Eipähän käy aika pitkäksi, kun pohtii, mitä yhteistä on Marimekon unikkoprintillä ja Darth Vaderilla.


Oli virkistävää päästä veden äärelle ja nähdä Tokio vähän eri näkökulmasta. Kaupunki näytti paljon mahtavammalta, kun sen siluettia katsoi meren suunnasta. Obaidassa näkee hyvin futuristista ja erikoista arkkitehtuuria. Ihmettelimme omituista rakennusta jo junan ikkunasta, mutta pian meille selvisi, että juuri sinne olimme menossa. Tokyo Big Sight on todella erikoisen näköinen monumentti, eikä sen pihalla törröttävä jättimäinen saha ainakaan pehmentänyt vaikutelmaa.



Kävelimme sisään ja päädyimme sekavaan aidoista ja liukuportaista muodostuvaan sokkeloon, joka oli rakennettu avaraan halliin. Ajattelimme, että seuraamme vaan muita ihmisiä, niin ehkä löydämme jotain. Näimme messuhallien sisäänkäyntejä, mutta kun yritimme sisään, huomasimme, että ne olivatkin vain uloskäyntiä varten. Lopulta saimme itsemme sisälle yhteen messuhalleista.


Ihmisiä ei ollut tuhottomasti, mutta turvajärjestelyt ja esteradat väenpaljouden varalle olivat kuitenkin käytössä. Tapahtuma oli enimmäkseen suunnattu lapsiperheille ja suurin osa yrityksistä esitteli pikkuisille suunnattuja tuotteita.


Kyllä siellä oli muutama vanhemmillekin suunnattu esittelypöytä. Esimerkiksi Square Enixillä oli muutamia figuja esillä.



Olin aika yllättynyt, että siinä ne figut pääasiassa olivat. Olin ajatellut, että messuilla olisi runsain määrin figureita eri anime- ja pelisarjoista.


Paikalla oli myös vikkeliä hiiriä, jotka kiipeilivät köysirataa pitkin. Ne eivät olleet häkissä, vaan vapaasti ihmisten kuvattavana ja tökittävänä.


Paikalla oli myös jonkinlainen opaskoirayhdistys.


Monilla ihmisillä oli ostoskasseja ja ajattelin, että jossain täällä varmasti myydäänkin tuotteita. Löysin pöydän täynnä Mameshiba-tavaraa ja kun menin kassalle (tai ainakin luulin sitä kassaksi) ostosteni kanssa, selvisikin, ettei tavara ollut myynnissä. Olin yllättynyt, sillä yleensä näyttelypöydän tunnistaa myyntipöydästä. Tässä tapauksessa pöydällä oli samaa tuotetta useampi kappale.


Tuo päivä sattui olemaan uuden Ghibli-leffan julkaisupäivä. Kari-gurashi no Arietti (The Borrowers)-elokuva näyttää saaneen vaikutteita peukaloliisan tarinasta. Näytillä oli oheistavaraa, mutta nämäkään eivät olleet myynnissä.


Messuilla oli muitakin tuttuja brändejä.



Näimme paljon maskottihahmoja, joiden kanssa kaikki halusivat päästä valokuvaan.



Tämä oli nokkela, Huuto-palapelistä koottu Obaman muotokuva:


Astetta laadukkaampia keräilynukkeja:






Kun olimme kiertäneet koko messualueen, lähdimme kävelemään rantaa pitkin kohti kauempana siintävää Palette-townin maailmanpyörää. Olin luullut, että Palette-town on huvipuisto, mutta se olikin suuri ostoskeskusalue.


Ostimme Starbucksista juotavaa, sillä sää oli paahtava. Menimme tavaratalon alakerrokseen, jossa oli paljon lastenvaate- ja lelukauppoja. Siellä oli kattava totoro-osasto, ja iloksemme suuri kissabussi. Tämä oli paljon hienompi, kuin Ghiblimuseossa ja aikuisetkin saivat astua kyytiin!



VenusFort-niminen luksusostoskeskus oli rakennettu hauskalla tavalla. Sisältä se näytti siltä, että olisi Roomassa iltahämärässä, sillä kattoon oli maalattu taivas ja ulkoasu jäljitteli antiikin arkkitehtuuria. Jotenkin ristiriitaista, sillä Odaibassa on muuten niin futuristista.


VenusFort oli aika sekava ja siellä oli enimmäkseen vaatekauppoja ja ravintoloita. Onnistuimme löytämään myös Kiddyland-lelukaupan, josta sain ostettua lähes samat Mameshiba-tavarat, kuin mitä olisin messulla halunnut ostaa.


Lähdimme hämärän laskeutuessa ja bongasimme Teleport-stationin. Mitähän maksaisi teleportata kaikki loput ostokseni Suomeen? Olen vähän pulassa, sillä matkalaukkuuni ei mahdu niin paljon tavaraa, kuin mitä minulla on ja joudun lähettämään suuren määrän postipaketteja.


Junamatka Oidabasta oli tunnelmallinen, sillä aurinko oli juuri laskemassa. Olimme vieläkin aivan poikki Disneylandin jäljiltä, joten lähdimme aika aikaisessa vaiheessa kotiin.