International Tokyo Toy Show 2010

Pari viikkoa sitten järjestettiin Tokyo Big Sight-messukseskuksessa International Tokyo Toy Show ja koska meillä ei ollut muita suunnitelmia Nellyn kanssa, lähdimme lelumessuille. Tokyo Big Sight sijaitsee rannan tuntumassa Odaibassa.


Saimme vaihtaa junaa ja metroa useita kertoja. Onneksi junissa on usein mielenkiintoisia mainoksia. Eipähän käy aika pitkäksi, kun pohtii, mitä yhteistä on Marimekon unikkoprintillä ja Darth Vaderilla.


Oli virkistävää päästä veden äärelle ja nähdä Tokio vähän eri näkökulmasta. Kaupunki näytti paljon mahtavammalta, kun sen siluettia katsoi meren suunnasta. Obaidassa näkee hyvin futuristista ja erikoista arkkitehtuuria. Ihmettelimme omituista rakennusta jo junan ikkunasta, mutta pian meille selvisi, että juuri sinne olimme menossa. Tokyo Big Sight on todella erikoisen näköinen monumentti, eikä sen pihalla törröttävä jättimäinen saha ainakaan pehmentänyt vaikutelmaa.



Kävelimme sisään ja päädyimme sekavaan aidoista ja liukuportaista muodostuvaan sokkeloon, joka oli rakennettu avaraan halliin. Ajattelimme, että seuraamme vaan muita ihmisiä, niin ehkä löydämme jotain. Näimme messuhallien sisäänkäyntejä, mutta kun yritimme sisään, huomasimme, että ne olivatkin vain uloskäyntiä varten. Lopulta saimme itsemme sisälle yhteen messuhalleista.


Ihmisiä ei ollut tuhottomasti, mutta turvajärjestelyt ja esteradat väenpaljouden varalle olivat kuitenkin käytössä. Tapahtuma oli enimmäkseen suunnattu lapsiperheille ja suurin osa yrityksistä esitteli pikkuisille suunnattuja tuotteita.


Kyllä siellä oli muutama vanhemmillekin suunnattu esittelypöytä. Esimerkiksi Square Enixillä oli muutamia figuja esillä.



Olin aika yllättynyt, että siinä ne figut pääasiassa olivat. Olin ajatellut, että messuilla olisi runsain määrin figureita eri anime- ja pelisarjoista.


Paikalla oli myös vikkeliä hiiriä, jotka kiipeilivät köysirataa pitkin. Ne eivät olleet häkissä, vaan vapaasti ihmisten kuvattavana ja tökittävänä.


Paikalla oli myös jonkinlainen opaskoirayhdistys.


Monilla ihmisillä oli ostoskasseja ja ajattelin, että jossain täällä varmasti myydäänkin tuotteita. Löysin pöydän täynnä Mameshiba-tavaraa ja kun menin kassalle (tai ainakin luulin sitä kassaksi) ostosteni kanssa, selvisikin, ettei tavara ollut myynnissä. Olin yllättynyt, sillä yleensä näyttelypöydän tunnistaa myyntipöydästä. Tässä tapauksessa pöydällä oli samaa tuotetta useampi kappale.


Tuo päivä sattui olemaan uuden Ghibli-leffan julkaisupäivä. Kari-gurashi no Arietti (The Borrowers)-elokuva näyttää saaneen vaikutteita peukaloliisan tarinasta. Näytillä oli oheistavaraa, mutta nämäkään eivät olleet myynnissä.


Messuilla oli muitakin tuttuja brändejä.



Näimme paljon maskottihahmoja, joiden kanssa kaikki halusivat päästä valokuvaan.



Tämä oli nokkela, Huuto-palapelistä koottu Obaman muotokuva:


Astetta laadukkaampia keräilynukkeja:






Kun olimme kiertäneet koko messualueen, lähdimme kävelemään rantaa pitkin kohti kauempana siintävää Palette-townin maailmanpyörää. Olin luullut, että Palette-town on huvipuisto, mutta se olikin suuri ostoskeskusalue.


Ostimme Starbucksista juotavaa, sillä sää oli paahtava. Menimme tavaratalon alakerrokseen, jossa oli paljon lastenvaate- ja lelukauppoja. Siellä oli kattava totoro-osasto, ja iloksemme suuri kissabussi. Tämä oli paljon hienompi, kuin Ghiblimuseossa ja aikuisetkin saivat astua kyytiin!



VenusFort-niminen luksusostoskeskus oli rakennettu hauskalla tavalla. Sisältä se näytti siltä, että olisi Roomassa iltahämärässä, sillä kattoon oli maalattu taivas ja ulkoasu jäljitteli antiikin arkkitehtuuria. Jotenkin ristiriitaista, sillä Odaibassa on muuten niin futuristista.


VenusFort oli aika sekava ja siellä oli enimmäkseen vaatekauppoja ja ravintoloita. Onnistuimme löytämään myös Kiddyland-lelukaupan, josta sain ostettua lähes samat Mameshiba-tavarat, kuin mitä olisin messulla halunnut ostaa.


Lähdimme hämärän laskeutuessa ja bongasimme Teleport-stationin. Mitähän maksaisi teleportata kaikki loput ostokseni Suomeen? Olen vähän pulassa, sillä matkalaukkuuni ei mahdu niin paljon tavaraa, kuin mitä minulla on ja joudun lähettämään suuren määrän postipaketteja.


Junamatka Oidabasta oli tunnelmallinen, sillä aurinko oli juuri laskemassa. Olimme vieläkin aivan poikki Disneylandin jäljiltä, joten lähdimme aika aikaisessa vaiheessa kotiin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti