Vaikeuksien kautta takaisin Suomeen

Tänään, noin 5 minuutin kuluttua aloitan kotiinpaluumatkani. Klo 6:05 lähtee Sagamionosta bussi Naritaan ja siitä n. 24 tunnin kuluttua olenkin jo Suomessa. Minulla onkin oikeastaan ollut jo ikävä Suomeen, joten en sinänsä ole mitenkään masentunut. Tuntuu, että ehdin tehdä kaiken, mitä halusinkin vaihtoaikanani. Kirjoittelen sitten lopuista kokemuksistani Suomessa.

5.8.2010 EDIT:

Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana

Eihän se lento sitten mennytkään ihan niinkuin piti. Lähdimme kuudelta bussilla lentokentälle ja saavuimme sinne kahdeksan aikoihin. Saimme kuulla, että lentomme, jonka piti lähteä 10:50 onkin myöhässä ja lähtee vasta 19:00. Saimme siis odottaa Naritan lentokentällä noin kymmenen tuntia. Yritimme kysellä AirFrancen check-in-tiskillä olevalta japanilaiselta naiselta, jos saisimme aikaisempaa lentoa. Kommmunikointi ei oikein sujunut, tuntui, ettei työntekijä oikein ymmärtänyt englantia. Lentokenttähenkilökunnan olisi kyllä hyvä hallita englanninkieli. Nainen kirjoitti jotain kellonaikoja epäselvästi ja yritimme selvittää mistä oli kyse. Lopulta selvisi, että hän ei puhunutkaan muista lentovaihtoehdoista, vaan siitä samasta myöhästyneestä lennosta. Tyydyimme sitten odottamaan sen kymmenen tuntia. Tarkoituksenamme oli lentää Pariisin kautta, mutta koska olimme niin myöhässä oli meille järjestetty vaihtolento Pariisista Helsinkiin vasta seuraavana aamuna. Saimme kaikki yhden kahdentuhannen jenin (n. 20 €) ruokalipun, jolla pystyi ostamaan ruokaa kaikista lentokentän ravintoloista ja kahviloista. Huomasimme kuitenkin vasta kansainväliselle puolelle päästyämme, että kaikki ravintolat olisivat olleet ei-kansainvälisellä alueella. Vaihtoehdoiksi siis jäi mäkkäri ja kaksi japanilaista ravintolaa. Menimme valitettavasti mäkkäriin.

Kentällä kiertelyn ja odottelun jälkeen lensimme siis Pariisiin, nukuimme yön hotellissa AirFrancen piikkiin ja lensimme aamulla Suomeen. Lento Japanista Ranskaan kulki Suomen päältä ja kyllä se harmitti, kun tiesi, että siellä se Suomi oli, mutta ei sinne vielä päässyt. Hotellissa oli erinomainen aamupala ja huomasin, miten paljon olen kaivannut kunnon aamiaista. Finnairin lennolla kaikille tarjoiltiin herkullinen kana-pesto-mozzarella-patonki, mutta varauksen yhteydessä olin sanonut, että minulla on vähälaktoosinen ruokavalio. Sain siis patongin, jossa oli karmean makuisia kasvispihvejä välissä. Voitteko kertoa, miten kanafile ja pesto voivat sisältää laktoosia? Japanissa söin huoletta jäätelöä ja muita maitotuotteita, samoin Ranskassa. Luulen, että olen yliherkkä vain Suomen maitotuotteille. Kuitenkin halusin vain sanoa, että ei kannata ottaa erikoisruokavaihtoehtoa lentokoneissa, ellei ole ihan hengenvaarallisesti allerginen. Mieluummin kärsin vatsanväänteistä tai otan laktoosia pilkkovan pillerin, kuin syön kasvispihvileipää muiden nauttiessa herkullisesta kanaleivästä.

Saavuimme 16 tuntia myöhässä Suomeen. Onnellisena, mutta väsyneenä ja kuumeisena pääsin kotiin. Nyt muutaman päivän levon jälkeen alkavat voimani ja elämäniloni taas palata. Olen vain nukkunut ja katsonut TV:tä, enkä ole jaksanut edes tietokonetta avata. Olen myös käynyt hakemassa postista paketteja, joista osa on vielä tulematta. Pelkäsin, että joudun maksamaan ylipainoisesta matkalaukusta lentokentällä, joten lähetin 16 pakettia tavaraa Suomeen. Meidän matkalaukkumme saivat painaa 20 kg ja minun painoi kai noin 23 kg. Naritassa tai Pariisissa tästä ei urputettu sanallakaan. Se johtui ehkä lennon myöhästymisestä tai siitä, että AirFrancella oli juuri tullut uudet matkatavaroiden painorajoitukset, max 23 kg (tosin tämä koskee vain niitä lentoja, jotka on ostettu maaliskuun jälkeen, eli se ei olisi koskenut meitä). Olisin kyllä nostanut metelin, jos he olisivat vielä alkaneet nyhtämään rahaa muutamasta liikakilosta. AirFrance kuitenkin hoiti homman asiallisesti, joten en voi valittaa.

2 kommenttia:

  1. On ollut todella mukavaa lukea tätä blogiasi vaihtokuukausista Japanissa. Myönnettäköön että jokainen postaus on tullut luettua. Kiva että jaksoit laittaa niin paljon kuvia! :)

    Terkuin Nina

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla, että olet pysynyt tunteella mukana! Kun luen matkablogeja, arvostan kuvia. Siksi olen pyrkinyt ottamaan mahdollisimman paljon kuvia. Vielä olisi muutamasta aiheesta kirjoitettavaa, varmaan syksyn aikana laitan lisää.

    VastaaPoista