Tokyo Disneyland




Olimme jo aika päiviä sitten luopuneet ajatuksesta mennä Disneylandiin. Sinne meneminen on aika kallista ja oletin, ettei siellä ole kovin paljon suosikki Disney-elokuviini liittyviä juttuja. Kuitenkin vaihtojakson lähestyessä loppuaan ajattelimme, että nyt olisi kuitenkin mahdollisuus käydä Disneylandissa ja myöhemmin Suomesta käsin se ei enää oikein onnistuisi ainakaan yhtä kätevästi. Lapsena muistan, kun Disneyn VHS-kaseteilla oli aina mainoksia Disneylandista. Silloin olisin tietenkin halunnut päästä käymään siellä.


Tokion Disneyland sijaitsee aika lailla Tokion toisella laidalla Chibassa meren äärellä ja samaan Disney Resort-alueeseen kuuluu myös Disney Sea huvipuisto. Punnitsimme näitä kahta eri vaihtoehtoa, sillä Disney Seassa on kuulemma enemmän aikuisille suunnattuja laitteita. Riikka halusi ehdottomasti Pirates of the Caribbean-laitteeseen, joka ihmetykseksemme oli Disneylandin puolella. Luulisi, että merirosvoilla on enemmän tekemistä meren kanssa. Aladdinin aavikkomaailma taas sijaitsee loogisesti Disney Seassa, mutta ei siitä sen enempää.


Viime torstaina heräsimme viiden aikoihin ja matkustimme monella eri junalla kohti taikamaailmaa. Tarkoituksena oli olla paikalla vähän ennen, kuin puisto avataan. Ajattelimme, että ehkäpä keskellä viikkoa Disneylandissa ei olisi ihan niin paljon ihmisiä, mutta kyllä siellä oli aivan tuhottomasti populaa. Yllättävän vähän turisteja kuitenkin. Kauhulla mietimme, millainen tungos siellä on viikonloppuisin. Suuret ihmismassat kasaantuivat jonoihin sisäänkäyntiporttien edustalle. Monilla oli päällään asiaan kuuluvia varusteita, kuten Minni Hiiren korvia tms.


Emme olleet ostaneet lippuja etukäteen, joten aloimme kysellä, mihin meidän pitäisi mennä jonottamaan, sillä jonoja oli kymmeniä. Ainakin kolme henkilökuntaan kuuluvaa ihmistä neuvoi meidät jonottamaan porteille 16-30 (tms. en enää muista). Siinä aikamme jonotettuamme huomasimme, että tässä jonossa olevilla ihmisillä oli kaikilla liput jo valmiiksi. Kun pääsimme porteille asti, näimme, että lipunmyyntikojussa luki suljettu. Portilla nainen sanoi, että meidän pitäisi mennä johonkin toiseen jonoon. Olimme jo aika kauan jonottaneet, joten kerroimme, että tänne meidät oli ohjattu. Nainen kutsui radiopuhelimella jonkun toisen tyypin, joka talutti meidät sisään porteista ja sisäkautta kävelimme aivan toiseen suuntaan jonkun kojun luokse, jossa ei ollut ketään jonossa. Siitä saimme ostaa liput. Vähän ihmetytti, miten sekavaa lipun ostaminen oli. Kannattaa varmaan ostaa liput etukäteen Family Martista. Saimme liput ostettua ja kirmasimme sisään porteista. Kävelimme suoraan aukiolle, josta oli hieno näkymä Tuhkimon linnaan ja aloitimme turistikuvien ottamisen. Myös sää oli satumainen - ehkä vähän liiankin. Aurinko porotti todella kuumasti, mutta eipähän satanut!


Lähdimme umpimähkään kävelemään ja saavuimme Tomorrow Landiin, jossa oli kaiken laisia futuristisempia laitteita. Disneylandissa suosituimmissa laitteissa on fastpass-systeemi. Fastpassin saa kunkin laitteen luota automaatista omaa huvipuistolippuaan vastaan. Fastpass-lipukkeessa on merkittynä kellonaika, jolloin voit kävellä jonon ohi suoraan laitteeseen. Fastpasseja voi kuitenkin olla kerrallaan vain yhteen laitteeseen. Huomasimme Monsters Inc. laitteen ja päätimme vain mennä jonoon, sillä jono fastpass-automaatille näytti olevan paljon pitempi, kuin itse laitteeseen. Jono jatkui pitkään rakennuksen sisälle, joten saimme heti alkuun jonottaa puolitoista tuntia. Ehdimme siinä hyvin suunnitella seuraavia tekemisiämme. Monsters Inc. Ride & Go Seek-laite oli hupaisa ja hyvin toteutettu. Siinä ei vain istuttu kyydissä ja katseltu nukkeja, vaan samalla osoiteltiin taskulampulla ja yritettiin löytää mahdollisimman monta Monsters Inc. logoa.


Heti kun laitteesta astui ulos avautui edessä aiheeseen liittyvä oheistavarakauppa. Sen läpi oli kuljettava ja samalla monille pikku prinsessoille tarttui mukaan monsteripehmolelu jos toinenkin. Me pääsimme ulos ostamatta mitään. Tavaroita oli silti hauska katsella, sillä oli uskomatonta nähdä, mitä kaikkea erilaista oheiskrääsää voi yhdestä elokuvasta olla olemassa.


En tunnetusti ole mikään huvipuistojen hurjapää, joten kun Nelly ja Riikka ottivat ensimmäiset fastpassinsa Space Mountain-vuoristorataan, otin minä omani Buzz Lightyear's Astro Blasters-laitteeseen. Sitten lähdimme taas katselemaan ympärillemme, sillä meillä oli vielä paljon aikaa, ennen kuin voisimme käyttää fastpassimme. Kävelimme Toontowniin, jossa oli pienemmille suunnattuja laitteita ja Aku Ankasta tuttujen hahmojen taloja.


Kävimme yhdessä vuoristoradassa, joka ei ollut kovinkaan hurja. Ajattelin, että oikeastaan pidänkin vuoristoradoista. Toontownissa oli myös Roger Rabbit-kylä suihkulähteineen ja häiriintyneen näköisine rakennuksineen.


Warface-ilmeeni pääsi oikeuksiinsa Toontownissa:


Menimme Critter Countryyn hakemaan Nellylle ja Riikalle seuraavat Fastpassit Splash Mountain-tukkijokilaitteeseen. Yhtäkkiä kuulimme hämmästynyttä kiljuntaa ja siinä olikin luokkalaisemme Hazuki! Muistamme, kun ensimmäisenä koulupäivänä Hazuki oli tullut juttelemaan meille ja kertonut pitävänsä Mikki Hiirestä ja muista disneyhahmoista. Silloin olimme heittäneet, että mennään yhdessä Disneylandiin joku päivä ja nyt olimmekin sattuneet samana päivänä sinne. Hazuki kertoi olevansa siellä poikaystävänsä kanssa, joten yhteiskuvien jälkeen lähdimme omille teillemme. Monilla japanilaisilla tuntuu olevan kausikortti Disneylandiin ja varmasti Hazukillakin sellainen oli.


Minulla oli vielä tunti aikaa Buzz Lightyear-laitteeseen, mutta Nelly ja Riikka menivät Space Mountainiin. Kävelin vähän kaupoissa ja otin kuvia. Myynnissä oli mm. Kaunottaresta ja Hirviöstä tutut teekannu ja teekuppi.


Näin myös ensimmäisen lempi Disneyelokuvaani liittyvän asian, joka tosin oli pelkkä kuva seinällä. Kuten olin arvellutkin, ei Disneylandissa ollut juurikaan mitään Leijonakuninkaaseen liittyvää.


Kun Nelly ja Riikka tulivat vuoristoradasta, menimme Fantasylandiin, jossa kaikki prinsessat asustavat. Lapset olivat aivan innoissaan, kun tutut satuprinsessat tulivat tervehtimään heitä. Prinsessoilla ja muilla hahmoilla näytti olevan tiukka aikataulu, sillä he eivät jääneet pitkäksi aikaa seisoskelemaan.




Prinssillä onneksi oli aikaa sentään tervehtiä meitä. Fantasylandissa oli kuuluisa Nalle Puhin hunajajahti, jonne olisi saanut fastpassin kanssa odottaa useita tunteja. Japanilaiset rakastavat Nalle Puhia ja sen todella huomasi. Menimme Nellyn kanssa perinteiseen karuselliin ja Riikka otti ystävällisesti valokuvia.


Viimein koitti minun aikani mennä Buzz Lightyear-laitteeseen. Se oli saman tyyppinen, kuin Monsters Inc. laite. Tällä kertaa sädepistoolilla piti ampua vihollisiin kiinnitettyjä maalitauluja. Yritin ottaa valokuvia, mutta siellä oli niin pimeää, ettei se oikein onnistunut. Buzz Lightyearin naama oli hauskasti tehty. Se oli kaareva näyttö, jossa näytettiin ilmeikästä kasvoanimaatiota. Aivan toista, kuin puisevat patsaan kasvot. Oli jotenkin hupaisaa, kun kaikissa laitteissa tutut disneyhahmot puhuivat japania.


Nelly ja Riikka sattuivat samaan aikaan Hazukin ja hänen poikaystävänsä kanssa Splash Mountainille. Tällä kertaa oli minun vuoroni kuvata. Olisin muuten voinut mennä Splash Mountainiin itsekin, mutta ajelu päättyy pystysuoraan vesiputoukseen, joka ei houkutellut.



Ehdimme vielä Haunted Mansioniin ja Pirates of the Caribbean-laitteisiin ennen päivän suurta paraatia. Haunted Mansionin aaveet olivat upeasti toteutettuja ja Pirates of The Caribbeanin ajelussa oli todella onnistuttu saamaan hämyinen merirosvotunnelma aikaiseksi. Merirosvolaitteen kulisseissa oli oikea ravintolakin, ikään kuin öisen joen varrella.





Disneylandissa järjestetään käsittääkseni lähes päivittäin perinteinen paraati, jossa hahmot vilkuttelevat mielikuvituksellisien ajoneuvojen päällä. Ihmiset olivat alkaneet varata paraatipaikkoja reitin varrelta jo tuntia aikaisemmin. Me tulimme paikalle kreivin aikaan, ja saimme ihan hyvän paikankin. Paraati oli juuri niin taianomainen ja upea, kuin suoraan lapsuuden VHS-kaseteilta. Vaikka kaikki oli keinotekoista ja ylitsepursuavaa, oli se silti mielestäni hieno elämys. Ajattelin, miten hienoa se on pienille lapsille. Melkein olen sitä mieltä, että jokaisen kiltin pikkutytön ja -pojan pitäisi kerran lapsuudessa päästä Disneylandiin. Tuhmille sitten vain risuja tietenkin.




Paraatin jälkeen pystyi juoksemaan laitteisiin jonottamatta, sillä kaikki ihmiset olivat olleet katsomassa paraatia. Menimme vielä uudestaan Merirosvoajelulle. Nälkä alkoi jo olla, joten menimme tunnelmalliseen Pirates of the Caribbean-ravintolaan. Oli hauska katsella, kun ajelulla olevat ihmiset lipuivat ohi veneissään. Tuntui oikeasti, että olemme joen varrella tähtitaivaan alla syömässä. Miljöö oli täydennetty tarjoilijoiden asuilla, jokimaisella äänimaailmalla ja tähdenlennoilla. Kaikkein hämmästyttävintä oli se, että ravintolassa oli ei pelkkä haarukka, vaan myös veitsi! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näen ruokailuveitsen Japanissa. Ruoka oli herkullista.


Kävimme vielä Thunder Mountain vuoristoradassa ja uskaltauduin myös Space Mountainiin. Kunhan vuoristoradoissa ei mennä pää alas päin, niin taidankin oikeastaan pitää niistä. Adventurelandissa oli viidakkotunnelma ja UP-leffasta tutut hahmot.


Ilta alkoi jo pimentyä ja ryntäilimme vielä ennen valoparaatia joihinkin laitteisiin. Lumikkilaite muistutti oikeastaan aika lailla Linnanmäen kummitusjunaa, sillä siinä oli enimmäkseen keskitytty pelottavaan noitaan. Lumikki vilahti ohi niin pian, että häntä tuskin huomasi. Menimme vielä teekuppeihin ja "It's a small world"-laitteeseen, joka oli kyllä perheen pienimmille tarkoitettu.



Sitten oli vuorossa päivän loppuhuipentuma, eli valoparaati. Ajattelin, etten varmaan saisi mitään kuvia liikkuvista kohteista pimeässä, mutta jotain sain sentään kuvattua.








Loppu aika käytettiin kaupoissa juoksemiseen. Disneylandissa on tuhottomasti oheistuotekauppoja. Niitä on ympäriinsä puistossa ja vielä sisäänkäynnin lähellä suurella kauppakadulla. Olimme jo aivan väsyneitä, mutta halusimme käydä kaupat läpi, jos vaikka löytyisi jotain kivaa muistoksi. Onneksi en siinä ostovimmassa kovin paljon mitään erityistä löytänyt. Monet suklaa- ja keksirasiat olivat kyllä viehättäviä.



Ei kyllä yhtään kaduta, että menimme sittenkin Disneylandiin. Nyt ymmärrän lipun korkean hinnan, sillä puistossa on paljon muutakin kuin laitteita. Paraatit ja tunnelma olivat niin viimeisen päälle tehtyjä, että kyllä se sen arvoista oli. Kaikki työntekijätkin olivat yhtä hymyä koko ajan. Varmaan sekin voi vaikuttaa, että kyse on Japanista. Olimme kaikki väsyneempiä kuin koskaan, kun lähdimme Disneylandista. Vielä monta päivää sen jälkeenkin! Kyllä tuollainen taikameininki imee mehut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti