Yokohama

Viime sunnuntaina lähdimme Riikan kanssa Yokohamaan. Se ei ole kovinkaan kaukana Sagamionosta, matka kestää suunnilleen yhtä kauan, kuin matka Shinjukuun, Tokion keskustaan. Yokohama toimi Japanin ensimmäisenä kansainvälisenä satamana ja kauppakanavana länsimaihin. Se on edelleenkin yksi maailman suurimmista satamista ja Japanin suurimmista kaupungeista. Kaupunkiin kuuluu mm. Japanin suurin Chinatown, Japanin korkein rakennus Landmark Tower ja Cosmo World-huvipuisto, jonka maailmanpyörä toimii oivana maamerkkinä.


Olin katsellut netistä ja matkaoppaista vähän mielenkiintoisia paikkoja. Nelly oli aikaisemmin kännyt kiinalaisen vaihto-oppilaan Mein kanssa Yokohamassa ja tuonut minulle Yokohaman kartan. Merkitsin karttaan paikkoja, joissa voisi käydä. Halusin saattaa Closet Child kierrokseni päätökseen ja vierailla Yokohamankin liikkeessä. Perus Chinatownin ja sataman lisäksi päätin, että kävisimme myös vähän syrjäisemmässä japanilaisessa Sankeien-puutarhassa. 



Lähdimme puolenpäivän jälkeen ja noin vajaan tunnin kuluttua olimme Yokohaman asemalla. Sen ympärillä oli paljon kauppakatuja ja Closet Child löytyi helposti. Mielestäni Yokohaman Closet Child on ehkä mukavin kaikista, sillä se on tilava ja valikoima on hyvä. Nyt kun oli vielä alennusmyynnit, niin monien vaatteiden hinnatkin olivat sopivat. Sain muutaman kuvankin liikkeestä:



Olen nyt käynyt jokaisessa Closet Childin liikkeessä: Shinjukussa, Harajukussa, Ikebukurossa, Yokohamassa ja Sagamionossa. Pidän enemmän second hand meiningistä, kuin upouusia vaatteita myyvistä kalliista brändikaupoista. Closet Childissa voi törmätä sekä uusiin, että vanhoihin malleihin ja pidän yleensä enemmän juuri niistä vanhemmista printeistä ja malleista, joita ei enää uutena saisikaan.




Yokohaman Closet Childissa oli kolme kerrosta, tämän lolitakerroksen lisäksi punk-ja goottiosasto, sekä mm. Vivienne Westwoodia ja muita merkkivaatteita myyvä kerros. Itse viihdyin tässä lolikerroksessa parhaiten.


Olen ihastunut novelty-esineisiin, eli vaatteiden oheiskrääsään, jota voi saada vaikka lahjaksi, kun ostaa jotain kallista. Closet Childeissä myydään paljon myös näitä novelty-tavaroita ja ostinkin pikkuisen Alice and the Pirates-peltipurkin. Turha, mutta halpa ja söpö, noin neljä euroa.


Palasimme Yokohaman asemalle ja yritimme löytää junalinjan, joka kulkee japanilaisen Sankeien-puutarhan suuntaan. Opaskylttejä oli heikosti, mutta kysymällä löysimme linjan. Kun olimme matkustaneet vähän aikaa, juna pysähtyi eräälle asemalle ja kaikki poistuivat junasta. Joku mies sanoi meille, että nyt kaikkien pitää mennä ulos. Kyseisen raiteen kohdalla olikin kyltti, jossa luki "get off only".


Matka jatkui viereiseltä raiteelta. Jäimme pois Yamaten asemalla, joka oli puutarhaa lähinnä oleva juna-asema. Asema oli aika aution näköinen ja samoin lähiseutu. Meillä oli säälittävän huono kartta alueesta, mutta päätimme lähteä seuraamaan raiteita, jotka olivat ainoa maamerkkimme. Kun kävelimme pikku polkuja ryteikössä ja kiipesimme omakotitaloalueen rinteitä paahtavassa helteessä, meille alkoi valjeta, että ehkä asema ei ollutkaan niin lähellä puutarhaa. Vastaan tuli paljon ulkomaalaisen näköistä arkkitehtuuria ja postilaatikoiden nimikylteissä oli ulkomaalaisia nimiä.




Vastaan tuli ihastuttava mummeli, joka antoi meidän silittää koiraansa. Olimme kavunneet jollekin suurelle kukkulalle, josta näkyi hienosti merelle asti.


Kun olimme ehkä tunnin kävelleet ja mitään merkkejä puutarhasta ei näkynyt, kysyimme ohi lenkkeilevältä naiselta tietä. Nainen olikin todella ystävällinen ja muutti vähän lenkkinsä suuntaa. Hän kertoi, että puutarha on aika kaukana ja oli hämmästynyt, kuinka kaukaiselta asemalta olimme kävelleet. Kävelimme kukkulalla olevan kauniin puiston läpi ja nainen kertoi, että lähellä olisi näköalapaikka, josta voi nähdä Fujin. Ilma oli kuitenkin pilvinen, joten emme elätelleet turhia toiveita kun kiipesimme spiraalimaista tietä pikku nyppylälle. Katsoimme ensin, että ei täällä mitään Fujia näy, mutta se siellä se sitten heikosti häämöttikin! Näimme siis täysin sattumalta tarunhohtoisen Fuji-vuoren paikassa, jonne meidän ei edes pitänyt mennä. Kiittelin kovasti ja olin ihan innoissani, vaikka vuoren huippu näkyikin juuri ja juuri. Hakoessa oli ollut pilvinen sää ja olimme missanneet koko Fujin, joten nyt oli hienoa viimein nähdä se!


Seuraavaksi ystävällinen nainen näytti meille pikkuisen kauniin temppelin. Alkoi jo vähän hävettää, kun hän joutui meidän matkaoppaaksemme, mutta toisaalta oli todella mukavaa, että paikallinen halusi auttaa eksyneitä länsimaalaisia.


Temppeli oli pieni, mutta sen pihalle mahtui monen laista. Nainen kertoi meille monenlaisista perinteistä ja rituaaleista.


Temppelin pihalla oli kranssin mallinen elementti, jonka läpi piti kävellä tietyllä tavalla, että saisi hyvää onnea tietyksi ajaksi. Rituaali liittyi kai siihen, että uudesta vuodesta on juuri kulunut tasan puoli vuotta. Nainen näytti mallia ja me teimme perässä. Sitten hän myös kertoi, miten temppelin ovella olevaa kelloa pitää soittaa.



Huomasimme äkkiä, että kello oli jo neljä ja olin lukenut, että Sankeien-puutarha suljetaan jo viideltä. Kiiruhdimme alaspäin ja tulimme kai alueen keskustaan, jossa näytti jo vähän lupaavammalta. Kävelimme vielä aika pitkään, kunnes tulimme puutarhan porteille. Nainen sanoi, että meidän olisi pitänyt tulla bussilla Yokohaman asemalta tänne. Hän neuvoi, että paluumatka ainakin olisi hyvä taittaa bussilla. Kiittelimme kauheasti ja ryntäsimme puiston lippuluukulle. Lipunmyynti loppui puoli viideltä ja ehdimme juuri. Ikävä puoli tässä oli, että jouduimme henki hievärissä juoksemaan upean historiallisen puutarhan läpi. Kuitenkin ilman eksymistä, emme olisi tavanneet lenkkeilijänaista ja nähneet Fujia. Puutarhassa kannattaa ehdottomasti käydä (kannattaa kuitenkin varata vähän enemmän aikaa, kuin me varasimme), sisäänpääsymaksu on 500 jeniä.








En tiedä, miten ehdin ottaa näin paljon kuvia niin lyhyessä ajassa, mutta paikka vain oli niin uskomattoman kaunis. Rakennuksista pystyi tuntemaan historian ja kivipoluilla melkein kuuli geta-sandaalien muinaisen kopinan.






Puutarha oli todella kaunis ja monipuolinen. Oli lampia, kukkia, metsiköitä ja vanhoja rakennuksia. Bambutiheikköiselle kukkulalle kohosi viehättävä tie kiviportaineen ja ylhäällä odotti upea 1400-luvulta peräisin oleva kolmikerroksinen pagoda.






Juoksimme aika rivakasti polkuja ja koitimme esittää eksyneitä, kun puistossa alkoi soida klassinen musiikki (luultavasti sulkeutumisen merkiksi). Havaitsimme yhden portin luona kissanpennun ja toisenkin. Lähellä olikin emo ja koko pentue. Emo ei ollut mielissään, kun kaksi pentua oli eksynyt kauemmas. Kissanpennut hypähtelivät ja juoksentelivat ympäriinsä, joten en onnistunut saamaan niistä kovin hyvää kuvaa.






Valitettavasti meidän oli jatkettava matkaa, sillä puutarha oli sulkeutumassa ja lähdimmekin jo kohti uloskäyntiä. Kymmentä yli viisi pääsimme ulos puutarhasta. Kävelimme kohti keskustaa ja mietimme, millä ihmeellä pääsemme takaisin Yokohamaan ja Chinatowniin. Ostimme automaateista juotavaa rankan kulttuurispurtin jälkeen. Löysimme bussipysäkin ja pian myös oikean bussin. Maksaminen bussissa kävi samalla PASMO-kortilla, jolla junissakin voi maksaa, joten kaikki sujui näppärästi. Osasimme jopa jäädä oikealla pysäkillä pois ihan omin avuin. Chinatown löytyi helposti.





Kiinalaiskaupunginosan kaduilla oli lukematon määrä erilaisia kiinalaisia ravintoloita, joista suurin osa näytti hienoilta ja kalliilta. Sitten oli krääsä- ja matkamuistokauppoja ja muutama hieno portti. Siinä se sitten olikin. Yksi suuri enemmänkin japanilaista tavaraa, kuten makeisia, bento-liinoja ja jalkineita myyvä mukava kauppa löytyi. Ja olihan siellä juhlamekkoja ja kiinalaisia qipao- ja cheongsam-mekkoja myyviä liikkeitä. Olin kuvitellut, että Chinatown olisi jotenkin suurempi ja mahtavampi. Alkoi tulla jo pimeä ja kauniisti valaistut kadut näyttivät hämärässä tunnelmallisilta.



Lähdimme kävelemään kohti rantaa ja alkoi olla jo aivan pimeää. Hyvä niin, sillä sataman ja huvipuiston valot loistivat upeasti pimeässä. Kävelimme Hikawamaru-laivan luota Yamashita puistoa pitkin kohti maailmanpyörää.



Luulen, että illalla satama-alue on parhaimmillaan, mutta olisi kyllä ihan kiva nähdä se päivänvalossakin. Sataman lähistöllä on paljon länsimaista arkkitehtuuria, jota ei niin paljon muualla Japanissa näe.



Huvipuistoon oli vapaapääsy, joten menimme katselemaan. Emme menneet mihinkään laitteisiin, mutta pelasimme vähän ufo-catchereillä ja kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni tanssipeliä. Aluksi, kun oli beginner-mode, osasin hienosti. Mutta sitten en enää tajunnutkaan hommasta mitään.






Lähdimme vähitellen etsimään asemaa, jonka kautta pääsisimme takaisin Yokohaman asemalle ja kotiin. Kävelimme vahingossa lähimmän aseman ohi, mutta jatkoimme seuraavalle asemalle.




Yokohama on kyllä käymisen arvoinen paikka, mutta mielestäni Sankeien-puutarha oli kyllä reissun kohokohta, eli perus Yokohama-nähtävyyksien lisäksi kannattaa sielläkin käydä (bussilla!).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti