Pyöräretki Kyoton päänähtävyyksiin

Kävin ensimmäisen kerran Kyotossa vaihtoaikanani, mutta en ollut valmistautunut matkaan riittävän hyvin. Jälkeenpäin tajusin, että olin sivuuttanut tuolloin kaikkein kuuluisimmat nähtävyydet. Nyt olin varautunut suunnittelemalla reippaan pyöräretken kultaiselle temppelille, Kinkakujille, sieltä Kamogawa-joen vartta vuorella sijaitsevalle Kiyomizu temppelille ja lopuksi Fushimi Inarille, tuhansien porttien temppelialueelle.

Fushimi Inari
Temppelit sijaitsevat eri puolilla Kyotoa, joten aikaa oli varattava koko päiväksi. Useimmat temppelit aukeavat noin yhdeksän aikaan aamulla ja sulkeutuvat noin viiden aikaan illalla. Onneksi Fushimi Inari on aina avoinna, joten päätimme mennä sinne viimeiseksi.



Näytä Chari in Japan suuremmalla kartalla

Tapasimme aamulla ystäväni Kumien ja lähdimme polkemaan kohti ensimmäistä etappia. Sää oli pilvinen, mutta kirkas. Välillä aurinko pilkahteli pilvien takaa, joten varmistin, että minulla olisi tarpeeksi aurinkovoidetta. Unohdin kuitenkin rasvata erittäin olennaisen kohdan, pohkeet. Muistakaa siis, että pyöräillessä jalatkin kannattaa suojata auringolta!



Kultainen temppeli Kinkakuji on ehdottomasti yksi Kyoton kuuluisimmista nähtävyyksistä, siksi halusin suunnata sinne ensimmäisenä. Temppelialue on melko pieni, sisäänpääsymaksu on 400 yeniä. Temppeli oli viehättävä ja mielestäni näkemisen arvoinen!

Kokeilin ottaa HDR-kuvan Kinkakujista
Kiviseen astiaan piti heittää kolikko muutaman metrin päästä, jos osui, siitä seuraisi onnea. En voisi kuvitella tämän konseptin toimivan Suomessa, kolikot varmaan katoaisivat aika äkkiä
Kinkakujilla oli suosikkijäätelöäni, Lady Bordenia automaatissa.
Kinkakujilta lähdimme pyöräilemään Kamogawa-joen vartta pitkin kohti Kiyomizu-deraa. Joen ympäristö oli todella miellyttävää aluetta. Ilokseni huomasimme monia eri eläimiä kuten haikaroita, piisameita, haukkoja ja karppeja.

 

Luulin näitä ensin kapybaroiksi, mutta taitavat olla piisameita

Näimme useita harmaahaikaroita
Ennen kuin lähdimme polkemaan vuorelle, päätimme käydä syömässä. Runsaasti pyöriä oli jätetty katujen varsille parkkiin, mutta juuri kun olimme jättämässä omia pyöriämme, huomasimme kieltokyltit, jotka selkeästi kielsivät pyörien parkkeeraamisen. Emme halunneet ottaa riskiä, että vuokrapyörämme takavarikoitaisiin pysäköintivirheen takia, joten lähdimme etsimään maksullista pyöräparkkia. Söimme Ootoyassa, joka on hyvä ja edullinen ketjuravintola.


Jatkoimme kohti korkealla häämöttävää Kiyomizu-temppeliä. Tie kävi yhä jyrkemmäksi ja lopulta ei auttanut kuin taluttaa pyöriä. Huipulla nautimme virvokkeita juoma-automaateista. Sisäänpääsy temppeliin maksoi 300 yeniä. Olimme ehtineet viime hetkellä temppelille, sillä sen sulkemisaika lähestyi. Siellä olisi ollut useita paikkoja joissa olisimme vierailleet, jos aika olisi riittänyt. Onneksi ehdimme käydä lähteellä, jonka vettä juomalla saattoi jälleen saada osakseen onnea elämän eri osa-alueilla.

Hyvää oloa myytiin automaateissa eri mauissa

Temppelillä oli yukatoihin pukeutuneita ihmisiä ja näinpä yhden Metamorphosen kirsikkamekkoonkin pukeutuneen naisen

Lähteen vettä juomalla saattoi saada onnea rakkaudessa, koulussa tai raha-asioissa

Kello alkoi olla jo niin paljon, että suurin osa temppeleistä suljettiin. Kumie joutui lähtemään jo tässä vaiheessa, sillä hän oli menossa tapaamaan erästä toista ystäväänsä Kyoton keskustaan. Jatkoimme matkaa kohti punaisten porttien temppelialuetta Fushimi Inaria. Pyöräillessä näkee maisemia aivan eri tavalla, kuin esimerkiksi bussilla tai junalla liikkuessa. Jos kunto kestää, kannattaa vuokrata pyörä. Vuokrasimme omamme hostellilta 500 yenin päivähintaan.


Illan hämärtyessä saavuimme uupuneina viimeiselle temppelille. Kaikista kolmesta upeasta kohteesta tämä oli ehdoton suosikkini. Oli mukavaa, ettei alueella ollut paljon ihmisiä. Siinä pääsi aivan erilaiseen tunnelmaan, kun kulki loppumattomilta tuntuvia porttikäytäviä pitkin itsekseen, ilman suuria turistilaumoja. Portteja oli aivan uskomaton määrä. Niitä oli erikokoisia ja eri ikäisiä ja käytävät haarautuivat muodostaen erilaisia kävelyreittejä.




Punaisten porttikäytävien lomassa oli pieniä ihastuttavia sivureittejä ja pysähdyspaikkoja patsaineen ja kesäisine hortensioineen. Oli todella taianomaista tehdä tutkimusretkeä sokkeloisessa porttiviidakossa. Ilta oli ajankohtana oikeastaan erittäin hyvä aika tulla temppelille, hiljaisuus ja hämärä loivat upeaa tunnelmaa.

Inari tarkoittaa kettua ja alue onkin pyhitetty kettujumalalle




Porttikäytävät olisivat jatkuneet vielä syvemmälle metsään, mutta raskaan päivän jälkeen emme lähteneet enää tutkimaan pidempää kävelyreittiä. Suuntasimme takaisin temppelin sisäänkäynnille, jonne olimme jättäneet pyörämme. Matkalla kuljimme pienten pyhättöjen ja monien patsaiden ohi. Äkkiä huomasimme liikettä hämärässä. Siellä oli useita kissoja, jotka piileskelivät pensaissa ja kiipeilivät muureilla ja penkeillä. Aivan uskomattoman tunnelmallinen paikka!



Oli jo aivan pimeää kun lähdimme pyöräilemään kohti keskustaa ja hostelliamme. Keskustassa pyöräilimme pitkää katua ja äkkiä huomasin bussipysäkillä tutun hahmon. Törmäsimme sattumalta Kumieen! Hän oli ollut vielä tapaamassa ystäväänsä ja oli nyt lähdössä kotiin. Hyvästelimme vielä uudelleen ja jatkoimme hostellille huvittuneina jälleennäkemisestämme ja onnellisina onnistuneesta päivästä. Vaikka poltinkin pohkeeni pyöräillessä, niin oli se sen arvoista!

Arashiyaman apinat

Vietettyämme ensimmäisen yön Tokiossa lähdimme viikon kestävillä Japan Rail Passeilla kiertämään maata. Ensimmäinen etappi oli Kiotossa. Halusin palata Kiotoon nyt uudestaan, vaikka olinkin käynyt siellä vaihtovuonna. Nyt minulla oli paljon enemmän tietoa minne kannattaisi mennä. Ensimmäisenä päivänä lähdimme Kioton keskustasta lyhyen matkan päässä sijaitsevaan Arashiyamaan. Arahiyama on viehättävää ja vehreää aluetta jossa on seudulle tyypilliseen tapaan myös paljon temppeleitä. Se mikä sai minut varsinaisesti kiinnostumaan Arashiyamasta, oli vuorella sijaitseva apinapuisto.


Arashiyaman ostoskadulla näkyi monia perinteiseen japanilaiseen tyyliin pukeutuneita ihmisiä.




Kuumana päivänä oli mukava päästä virtaavan veden äärelle. Togetsukyo-sillan ylitettyämme saavuimme metsäisen vuoren juurelle. Etsimme reittiä apinapuistoon ja pian löysimmekin siihen viittaavia opasteita.


Iwatayama Monkey Park

Vuoren juurella oli pieni mökki, josta ostettiin 550 yeniä maksava lippu puistoon. Sieltä alkoi kiipeäminen vuorelle idyllistä polkua pitkin. Matkan varrella oli useita apinoista kertovia kylttejä ja varoituksia, ettei apinoita esimerkiksi saisi tuijottaa silmiin tai ne voisivat suuttua.



On aina yhtä viihdyttävää lukea ja yrittää tulkita japanilaisia "englanninkielisiä" kylttejä.



Olimme taivaltaneet jo melko korkealle, kun huomasin ensimmäiset apinat. Olin yllättynyt kuinka rauhallisesti ne oleilivat eivätkä välittäneet ohi kulkevista ihmisistä ollenkaan. Olin kai odottanut, että apinat ryntäisivät heti ihmisten tavaroiden kimppuun ruoan toivossa.



Vuoren huipulla 160 metrin korkeudessa oli apinoiden ruokintamökki, johon olisi voinut mennä sisälle ja sieltä käsin turvallisesti ruokkia ulkopuolella olevia apinoita verkon läpi. Pysyttelin kuitenkin ulkona kuvaamassa. Oli kyllä todella upeat maisemat Kyoton ylle!



Rakastan eläinten kuvaamista, erityisesti eksoottisempien eläinten, joita ei niin usein näe. Parasta on, kun ne ovat vapaina omassa elinympäristössään. Nämä karvaveijarit päästivät lisäksi kuvaajan lähietäisyydelle, eivätkä lainkaan näyttäneet häiriintyvän paparatseista.




Mutta ehkä kaikkein parasta oli vauva-apina! Otin siitä valtavan määrän kuvia, mutta se oli niin vilkas liikkeissään, että onnistuin vangitsemaan sen tarkasti vain muutamaan kuvaan. Oli kuitenkin hauska katsella sen kiipeilyä ja temppuilua.



Edes pikkuapinan äiti ei suuttunut kuvaamisesta ja sain suloisia yhteiskuvia kummastakin.



Apinapuisto oli ehdottomasti käynnin arvoinen kohde, todella lyhyen matkan päässä Kioton keskustasta. Jos eläimet ovat lähellä sydäntä, voin suositella. Tämä oli paljon mukavampi kokemus, kuin esimerkiksi Uenon eläintarha, jossa eläimet kyhjöttivät ahtaissa häkeissään.



Ajattelimme vielä Arashiyaman visiitin lopuksi lähteä kävelemään umpimähkään pikkukaduille. Siellä olisi ollut monia kiinnostavia temppeleitä, mutta kuten niin usein aikaisemminkin, niin taas olimme liian myöhässä. Temppelit menevät monesti kiinni jo klo 16-17, joten temppeleihin painottuvalla kiertomatkalla on hyvä lähteä aikaisin aamulla liikkeelle.


Kuljimme myös bambulehdon ohi. Olin lukenut joistakin matkailusivuilta, että bambulehdot olisivat Arashiyaman parasta antia, mutta minusta ne eivät paljon poikenneet Harajukussa sijaitsevan Meiji Jingu temppelialueen metsistä.



Eksyimme lopulta jollekin asuinalueelle, jossa oli kivoja erilaisia taloja. Ilta alkoi pimetä, joten halusimme vähitellen löytää takaisn asemalle ja palata hostellille. Huomasimme paikallisen näköisen pariskunnan ja menimme kysymään japaniksi suuntaa asemalle. He osoittautuivat kiinalaisiksi vaihtareiksi, jotka onneksemme puhuivat englantia, mutta olivat itsekin eksyneet ja etsimässä tietä asemalle. Lähin asema sattuikin olemaan suljettu, mutta lähdimme etsimään seuraavaa asemaa. Löysimme lopulta pois Arashiyamasta. Myöhemmin tajusin, että K-on animessa yhdessä jaksossa sarjan hahmot vierailevat myös samassa apinapuistossa ja eksyvät samaiselle alueelle, jossa me harhailimme.



 Illalla Kioton keskustassa kävimme tunnelmallisessa, hyvin japanilaisessa katukeittiössä ostamassa okonomiyakia. Halusin pystyä vertaamaan Kioton okonomiyakia Hiroshiman vastaavaan tulevina päivinä.

Japani 2012


Viime kesänä palasimme lomailumielessä Japaniin. Suomen kaiken kaikkiaan kehno kesäsää oli noiden kahden viikon ajan parhaimmillaan, mutta siitä huolimatta en olisi jättänyt reissua mistään hinnasta väliin. Taas kerran koimme hienoja seikkailuja, joista kerron tarkemmin tulevaisuudessa. Tässä postauksessa on muutamia kuvia matkalta antamaan esimakua tulevasta.



Ajattelen aina suunnittelevani Japaninmatkan oikein huolella ja odotan, että tulee sopiva tilanne lähteä ja viipyä matkalla useamman viikon. Perfektionistina haluan, että kaikki olisi täydellistä. Jos olisin jäänyt odottaman tällaista tilaisuutta, en tiedä milloin olisin päässyt lähtemään. Olen siis kiitollinen matkaseuralleni, joka sai minut palaamaan Japaniin ennemmin kuin olin arvannutkaan.



Ostimme lennot vain muutamaa viikkoa ennen matkaa. Minulla oli jo parin viikon kesälomat suunniteltu niin, että menisin vain mökille ja viettäisin perinteisen kesäloman Suomessa. Onneksi sain viimetingassa käännettyä lomasuunnitelmat päälaelleen ja pääsin suunnittelemaan tulevaa Japaniin paluuta. Tuntui, että vaikka matkasta seuraisikin paljon stressiä, kuten hostellien metsästystä ja aikataulujen suunnittelua, niin oli se silti aivan ihanaa päästä taas tuttuihin paikkoihin Tokyoon ja lisäksi ennen näkemättömiin kohteisiin, joissa olin jo pitkään halunnut vierailla. Tiesin myös, että Suomeen palattuani edessä olisi muutto uuteen asuntoon, mutta en antanut sen stressata itseäni liikaa, vaan päätin katsella Japanissa kauppoja sillä silmällä, että voisin ostaa jotain kivaa pientä sisustustavaraa.



Tarkoituksena oli käyttää ensin noin viikko matkustamalla Kyotoon, Hiroshimaan ja Fujin lähelle Kawaguchikoon ja sitten viettää toinen viikko Tokyossa ja sen lähialueilla. Tietenkin halusin myös tavata mahdollisimman monia japanilaisia ystäviäni ja kuulla mitä heille kuuluu.


Tulevia postauksia tulen kirjoittamaan ainakin aiheista: Arashiyaman apinapuisto, Kyoton suurimmat nähtävyydet pyörällä, historiallinen Hiroshima, peurojen saari Miyajima, upea Fuji, Akihabaran Maid & Butler kahvilat, Harajuku: Rilakkuma store ja muita kuulumisia, Enoshiman rantojen avajaiset, Kamakuran suuri buddha, Muumin cafe, ilta Disney Seassa.