Pyöräretki Kyoton päänähtävyyksiin

Kävin ensimmäisen kerran Kyotossa vaihtoaikanani, mutta en ollut valmistautunut matkaan riittävän hyvin. Jälkeenpäin tajusin, että olin sivuuttanut tuolloin kaikkein kuuluisimmat nähtävyydet. Nyt olin varautunut suunnittelemalla reippaan pyöräretken kultaiselle temppelille, Kinkakujille, sieltä Kamogawa-joen vartta vuorella sijaitsevalle Kiyomizu temppelille ja lopuksi Fushimi Inarille, tuhansien porttien temppelialueelle.

Fushimi Inari
Temppelit sijaitsevat eri puolilla Kyotoa, joten aikaa oli varattava koko päiväksi. Useimmat temppelit aukeavat noin yhdeksän aikaan aamulla ja sulkeutuvat noin viiden aikaan illalla. Onneksi Fushimi Inari on aina avoinna, joten päätimme mennä sinne viimeiseksi.



Näytä Chari in Japan suuremmalla kartalla

Tapasimme aamulla ystäväni Kumien ja lähdimme polkemaan kohti ensimmäistä etappia. Sää oli pilvinen, mutta kirkas. Välillä aurinko pilkahteli pilvien takaa, joten varmistin, että minulla olisi tarpeeksi aurinkovoidetta. Unohdin kuitenkin rasvata erittäin olennaisen kohdan, pohkeet. Muistakaa siis, että pyöräillessä jalatkin kannattaa suojata auringolta!



Kultainen temppeli Kinkakuji on ehdottomasti yksi Kyoton kuuluisimmista nähtävyyksistä, siksi halusin suunnata sinne ensimmäisenä. Temppelialue on melko pieni, sisäänpääsymaksu on 400 yeniä. Temppeli oli viehättävä ja mielestäni näkemisen arvoinen!

Kokeilin ottaa HDR-kuvan Kinkakujista
Kiviseen astiaan piti heittää kolikko muutaman metrin päästä, jos osui, siitä seuraisi onnea. En voisi kuvitella tämän konseptin toimivan Suomessa, kolikot varmaan katoaisivat aika äkkiä
Kinkakujilla oli suosikkijäätelöäni, Lady Bordenia automaatissa.
Kinkakujilta lähdimme pyöräilemään Kamogawa-joen vartta pitkin kohti Kiyomizu-deraa. Joen ympäristö oli todella miellyttävää aluetta. Ilokseni huomasimme monia eri eläimiä kuten haikaroita, piisameita, haukkoja ja karppeja.

 

Luulin näitä ensin kapybaroiksi, mutta taitavat olla piisameita

Näimme useita harmaahaikaroita
Ennen kuin lähdimme polkemaan vuorelle, päätimme käydä syömässä. Runsaasti pyöriä oli jätetty katujen varsille parkkiin, mutta juuri kun olimme jättämässä omia pyöriämme, huomasimme kieltokyltit, jotka selkeästi kielsivät pyörien parkkeeraamisen. Emme halunneet ottaa riskiä, että vuokrapyörämme takavarikoitaisiin pysäköintivirheen takia, joten lähdimme etsimään maksullista pyöräparkkia. Söimme Ootoyassa, joka on hyvä ja edullinen ketjuravintola.


Jatkoimme kohti korkealla häämöttävää Kiyomizu-temppeliä. Tie kävi yhä jyrkemmäksi ja lopulta ei auttanut kuin taluttaa pyöriä. Huipulla nautimme virvokkeita juoma-automaateista. Sisäänpääsy temppeliin maksoi 300 yeniä. Olimme ehtineet viime hetkellä temppelille, sillä sen sulkemisaika lähestyi. Siellä olisi ollut useita paikkoja joissa olisimme vierailleet, jos aika olisi riittänyt. Onneksi ehdimme käydä lähteellä, jonka vettä juomalla saattoi jälleen saada osakseen onnea elämän eri osa-alueilla.

Hyvää oloa myytiin automaateissa eri mauissa

Temppelillä oli yukatoihin pukeutuneita ihmisiä ja näinpä yhden Metamorphosen kirsikkamekkoonkin pukeutuneen naisen

Lähteen vettä juomalla saattoi saada onnea rakkaudessa, koulussa tai raha-asioissa

Kello alkoi olla jo niin paljon, että suurin osa temppeleistä suljettiin. Kumie joutui lähtemään jo tässä vaiheessa, sillä hän oli menossa tapaamaan erästä toista ystäväänsä Kyoton keskustaan. Jatkoimme matkaa kohti punaisten porttien temppelialuetta Fushimi Inaria. Pyöräillessä näkee maisemia aivan eri tavalla, kuin esimerkiksi bussilla tai junalla liikkuessa. Jos kunto kestää, kannattaa vuokrata pyörä. Vuokrasimme omamme hostellilta 500 yenin päivähintaan.


Illan hämärtyessä saavuimme uupuneina viimeiselle temppelille. Kaikista kolmesta upeasta kohteesta tämä oli ehdoton suosikkini. Oli mukavaa, ettei alueella ollut paljon ihmisiä. Siinä pääsi aivan erilaiseen tunnelmaan, kun kulki loppumattomilta tuntuvia porttikäytäviä pitkin itsekseen, ilman suuria turistilaumoja. Portteja oli aivan uskomaton määrä. Niitä oli erikokoisia ja eri ikäisiä ja käytävät haarautuivat muodostaen erilaisia kävelyreittejä.




Punaisten porttikäytävien lomassa oli pieniä ihastuttavia sivureittejä ja pysähdyspaikkoja patsaineen ja kesäisine hortensioineen. Oli todella taianomaista tehdä tutkimusretkeä sokkeloisessa porttiviidakossa. Ilta oli ajankohtana oikeastaan erittäin hyvä aika tulla temppelille, hiljaisuus ja hämärä loivat upeaa tunnelmaa.

Inari tarkoittaa kettua ja alue onkin pyhitetty kettujumalalle




Porttikäytävät olisivat jatkuneet vielä syvemmälle metsään, mutta raskaan päivän jälkeen emme lähteneet enää tutkimaan pidempää kävelyreittiä. Suuntasimme takaisin temppelin sisäänkäynnille, jonne olimme jättäneet pyörämme. Matkalla kuljimme pienten pyhättöjen ja monien patsaiden ohi. Äkkiä huomasimme liikettä hämärässä. Siellä oli useita kissoja, jotka piileskelivät pensaissa ja kiipeilivät muureilla ja penkeillä. Aivan uskomattoman tunnelmallinen paikka!



Oli jo aivan pimeää kun lähdimme pyöräilemään kohti keskustaa ja hostelliamme. Keskustassa pyöräilimme pitkää katua ja äkkiä huomasin bussipysäkillä tutun hahmon. Törmäsimme sattumalta Kumieen! Hän oli ollut vielä tapaamassa ystäväänsä ja oli nyt lähdössä kotiin. Hyvästelimme vielä uudelleen ja jatkoimme hostellille huvittuneina jälleennäkemisestämme ja onnellisina onnistuneesta päivästä. Vaikka poltinkin pohkeeni pyöräillessä, niin oli se sen arvoista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti