Fuji




Vuonna 2010 vaihdossa ollessani onnistuin välttämään Fujin näkemisen jos tätä kaukaista häilyvää näkyä ei lasketa. Kävimme jopa Hakonessa, joka on yksi suosituimmista Fujin katselupaikoista, mutta ei tarvitse kuin osua pilvinen päivä kohdalle, niin eipä näy Fujista vilahdustakaan. Niinpä tällä matkalla päätimme nähdä Fujin ja suuntasimme Fujikawaguchikoon, Kawaguchi-järven rannalle aivan Fujin juurelle.


 
Lähdimme Hiroshimasta shinkansenilla seitsemältä aamulla. Junaa piti vaihtaa neljä kertaa, mutta vaihdot sujuivat vaivattomasti. Maisemat alkoivat vähitellen muuttua vehreämmiksi ja vuoristoisemmiksi. Ennen viimeistä vaihtoa kävimme pikkukaupassa ostamassa vähän evästä. Löysin suosikkiherkkuni mustikalla täytetyn paahtoleivän sekä suussa sulavia Chococo-keksejä.


Matkaamme liittyi joukko suomalaisia kavereitamme, jotka olivat samaan aikaan Japania kiertämässä. Viimeinen juna oli koristeltu iloisesti Thomas-veturin teeman mukaisesti. Sää oli pilvinen, mutta siitä huolimatta pian sain viimein nähdä sen vilahtelevan junan ikkunasta: FUJI! Pääsimme perille vasta neljän aikoihin iltapäivällä. Etelän helteisen ilmaston jälkeen Fujin viileämpi sää toi mieleen Suomen.



idyllinen onsen
Huoneessamme oli kaikenlaisia japanilaisia esineitä, jopa yukatoja sai kokeilla
Koko päivän matkustamisen jälkeen oli ihana päästä tilavaan ja perinteikkääseen majataloon, ryokaniin lepäämään. Huoneessamme oli jopa näkymä Fujille! Majatalon isäntä oli todella ystävällinen ja avulias, vaikkei englantia osannutkaan. Hän lupasi auttaa meitä pyörien vuokraamisessa seuraavana päivänä.

Majatalomme
Lähdimme illalla suomalaisporukalla läheiseen onseniin kylpemään. Rentouttavan kylvyn jälkeen päivän kruunasi vielä perinteinen japanilainen ruoka paikallisessa ravintolassa.
 
Tämä ei ollut kyseinen ravintola, jossa söimme!
Family Mart



Tein pahan virheen, kun en ottanut paksua täkkiä yöksi, oli niin kylmä. Heräsimme Joonan kanssa viideltä, sillä aikaisin aamulla Fujin näkeminen on todennäköisempää. Päivällä pilvet alkavat kerääntyä ja huippu voi peittyä kokonaan. Majapaikan isäntä oli reippaana hereillä ja valmiina sauvakävelylenkille. Aluksi hän kuitenkin vei meidät omalla autollaan jonkin matkan päähän pyörävuokraamolle. Hän oli aikaisemmin sopinut vuokraamon kanssa, että joku tulee sinne poikkeuksellisen aikaisin meitä varten. Saatuamme pyörät kiittelimme kovasti ja lähdimme polkemaan kohti Chureito Pagodaa. Tuntui, ettei kyseistä Pagodaa mainostettu juuri lainkaan missään turisti-infoissa. Kiitos tämän blogipostauksen, tiesimme tämän upean paikan olemassaolosta.



Pyöräliikkeen myyjä oli kysynyt haluammeko sähköpyörän vai tavallisen. Tietenkin tavallisen, emme me nyt niin huonokuntoisia ole! Mutta muutaman loivan ylämäen jälkeen huomasimmekin, että pyörät olivat jostain syystä todella raskaita polkea. Onneksi tämä ei kuitenkaan estänyt meitä. Pääsimme kukkulan juurelle, jonka rinteellä tuo Pagoda sijaitsi. Jätimme pyörät ja lähdimme kiipeämään portaita. Meitä onnisti, sillä sille päivälle oli luvattu pilvistä säätä, mutta Fujia ei verhonnut yksikään pilvenhattara.


Portaitten kapuamisen jälkeen päätimme nauttia aamupalaa pienessä eväidensyöntikatoksessa. Siinäpä vasta erinomainen aamupalapaikka! Hengailimme rinteillä kaikessa rauhassa ja otimme paljon kuvia. Kokeilimme ottaa myös timelapsen Fujin ympärille kertyvistä pilvistä. Kun lähdimme takaisin alas, oli pilviä jo kerääntynyt muutama Fujin ympärille.
 





Pyöräilimme vielä Kawaguchi-järven reunaa ja sitten veimme pyörät takaisin. Loppupäiväksi oli tarkoitus liittyä suomalaisen kaveriporukan seuraan FujiQ Higland -huvipuistoon. En ole erityisen innostunut huvipuistojen hurjista vuoristoradoista, mutta mielenkiintoni heräsi, kun kuulin siellä olevasta Zombie-sairaalasta. Ostin vain sisäänpääsylipun 1,300 jenillä, sillä en ajatellut käydä muissa laitteissa kuin Zombie-sairaalassa. Sinne oli erillinen pääsymaksu, vaikka olisikin ostanut päivärannekkeen.

Markettievästä ennen huvipuistoon menoa
Puolen päivän aikaan Fuji oli jo lähes kokonaan peittynyt pilviin

Zombie- Sairaala Hounted Hospital oli kyllä älyttömän pelottava, mutta cool kokemus! Aluksi jonotettiin rähjäiseksi somistetun betonisen sairaalarakennuksen pihalla ja näyttötauluista tuli "uutiset" joissa kerrottiin sairaalan fiktiivistä historiaa ja varoitettiin menemästä sinne. Jonossa oli myös kylttejä, jotka kielsivät mm sisällä kuvaamisen, muiden vierailijoiden pelottelun ja zombieita näyttelevien ihmisten koskettelun. Sisällä taisi vielä olla aluksi joku video, jota katsottiin penkillä istuen. Kun video oli ohi, penkki heilahti äkillisesti ja ihmiset pelästyivät ja kirkuivat ja heistä otettiin kuva kirkkaalla salamavalolla. Olin osannut ennakoida sen, sillä jonottaessa saattoi kuulla edellä menneiden kirkunan. Paikkaan ei saanut mennä yksin, vaan piti olla ainakin pareittain. Menimme isolla porukalla, mutta silti pelotti aivan kauheasti!


Hounted Hospitalin rekvisiittaa
Kaikilla oli taskulamput, joilla pystyi erottamaan reitin pimeässä. Reitti oli sokkeloinen ja meni monessa tasossa. Välillä mentiin alas kellariin ja välillä noustiin portaita. Ympäristö oli kuin kauhupelistä karmivine sairaalasisustuksineen. Matkan varrella oli muutamia hätäuloskäyntejä, mikäli jotakuta olisi alkanut pelottamaan vähän liikaa. Lopuksi oli vielä ruumishuone, jossa lojui ympäriinsä epäilyttäviä säkkejä. Tämä olisi riittänyt vallan mainiosti pelottamaan minua, mutta ei, piti vielä olla lauma zombinäyttelijöitä. He olivat todella vakuuttavia! Zombit tekivät äkkinäisiä liikkeitä, ääntelivät creepyllä tavalla ja tulivat yllättävän lähelle. Muistan hyvin elävästi erään pitkän käytävän, jonka molemmin puolin oli ovia. Yhdestä ovesta kurkkasi aika ennalta-arvattavasti zombi, no ajattelin, että siihen se varmaan jää kurkkimaan, mutta kun lähestyin sitä mennäkseni ohi, se ryntäsikin ulos ovesta ja paiskautui vastakkaiseen seinään. Tuli kiire pakoon! En voinut olla miettimättä, kuinka joku päätyy näyttelemään työkseen zombia ja millaista on olla pimeässä vaaniva, raivokas ammattizombi.

"Do not jump over fence for danger" Luulen, ihmiset keksivät kyllä helpompiakin tapoja löytää vaaran tuntua, kuin hyppäämällä tämän aidan yli kukkapenkkiin.
Mikä helpotus kun pääsi ulos sieltä. Usein huvipuistolaitteiden uloskäynnin yhteydessä on krääsäkauppa, jossa myydään laitteeseen liittyviä matkamuistoja ja muuta krääsää. Tässäkin oli sellainen ja olikin huvittavaa, kuinka söpöjä tavaroita siellä myytiin. Kävin katsomassa huvipuiston sivuilla, mutten enää löytänyt Haunted Hospitalia sieltä, eli se saattaa olla vaihtunut johonkin uuteen.
 



Luulin, että päivän kauhukiintiö oli jo täynnä, mutta minut saatiin houkuteltua 79m korkeaan ja 130 km/h kulkevaan Fujiyama-vuoristorataan. Se oli aikoinaan ollut maailman korkein vuoristorata. Juuri kun menimme siihen, oli Fuji aivan pilvien peitossa, joten edes komea näkymä Fujista ei saanut katuvia ajatuksiani unohtumaan vaunun hitaasti kavutessa radan korkeimmalle kohdalle. En tiedä mikä mielenhäiriö sai minut suostumaan tähän, mutta hurjaa oli. Tosiaan aikaisempi vuoristoratakokemukseni oli lähinnä Linnanmäen puinen vuoristorata, johon siihenkin uskaltauduin vasta aikuisiällä.

Fujin läheisyys loi mukavaa tunnelmaa huvipuistossa
Yksi FujiQn monista vuoristoradoista
Hamtarovehje
Manekinekolaite
Elegantti karuselli
 Illalla palasimme majatalolle ja sen isäntä oli niin ystävällinen, että vei meidät autolla juna-asemalle. Niin alkoi matka kohti Tokiota!

2 kommenttia:

  1. Haluan tuonne Haunted Hospitaliin!!!! :OOOO

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, ajattelin, että sinä olisit varmaan tykännyt siitä kovasti! Ihan kuin olisi keskellä kauhuleffaa tai -peliä

      Poista