Uudenvuoden Kitsune-paraati

Olin etukäteen kovasti yrittänyt selvittää, miten japanissa uudenvuoden iltaa juhlitaan. Löysin jonkun näköistä tietoa Ojissa järjestettävästä Kitsune-no-gyoretsu -paraatista ja onnistuimme muutaman mutkan kautta löytämään tapahtumapaikan. Olen aina halunnut tällaiseen tapahtumaan, joten mikäs sen parempi tapa juhlia vuoden vaihtumista!



Legendan mukaan ketut ympäri Japania kokoontuvat uudenvuoden iltana suuren puun alle ja naamioivat itsensä ihmismuotoon, jotta voivat sitten käydä vierailulla Ojin kettutemppelissä. Aiheestaon olemassa jopa mestari Hiroshigen tekemä puupiirros, meidän päivän teemaamme sopien!







Itse temppeli oli aivan pikkuinen sivukujalla oleva rakennus. Paikalla oli paljon kettunaamareihin pukeutuneita ihmisiä, ehkä muutama valeasuinen kettukin! Fiilistelimme mukana tietämättä, mitä tuleman piti. Joku kunnianarvoisan oloinen mies piti puheen ja kaikille jaettiin pieni juhlajuoma. Kellon lähestyessä kahtatoista tunnelma tiivistyi ja kettuteemaisiin paraatiasuihin pukeutuneita ihmisiä alkoi järjestäytyä kulkueeksi keskelle ahdasta katua. Sekunnit puoleenyöhön laskettiin ääneen ja vähän vuoden vaihtumisen jälkeen kulkue lähti liikkeelle.







Ihmisillä oli upeita asuja! Täällä näkikin paljon enemmän kuin Comiketissa! Monien kantamat  chōchin-lyhdyt symboloivat elämän ja toivon valoa. Vaikka ihmisiä oli tungokseksi asti, tunnelma pysyi hyvänä. Oikeastaan tiiviissä ihmisjoukossa seisominen lämmitti mukavasti.





Paraati jatkui kadulle ja autotie oli suljettuna tapahtuman ajan. Edes uudenvuoden yönä eivät junat Tokiossa kulje kovinkaan myöhään. Viimeinen juna meni jo kello kahden ja yhden välillä, joten jälleen oli kyydin takia lähdettävä hieman kiireellä. Ehdimme ihan hyvin junaan ja pienen väsymyksen ja oikean pysäkin ohi ajamisen jälkeen pääsimme takaisin majapaikkaamme Ikebukuroon. Oli mentävä nukkumaan mahdollisimman pian, sillä seuraavana aamuna alkoivat jättimäiset alennusmyynnit. Tavoitteena oli nousta jo ennen auringon nousua jonottamaan uudenvuoden alennusmyynteihin!

Mokuhankan - Japanilainen puupiirrostyöpaja

Vuoden viimeinen päivä alkoi aamupalalla ja sitten suuntasimme Asakusaan. Olimme varanneet etukäteen netissä ajan Mokuhankan puupiirrostyöpajaan, jossa saa itse painaa kuvia käsin kaiverretuilla puupiirroslevyillä. Meidän olohuoneestamme kotosuomesta löytyi jo ennestään kolme täältä peräisin olevaa perinteisin menetelmin tehtyä puupiirros-printtiä. Mokuhankan on tunnetuin nokkelista printeistään, jotka on tehty perinteisellä japanilaisella puupiirrostekniikalla, mutta aiheina ovat mm nykyaikaisemmat suositut pelihahmot. Jos haluat tietää tarkemmin aiheesta, Mokuhankanin perustajalla David Bullilla on runsaasti videoita tähän ikiaikaiseen käsityötekniikkaan liittyen.




Olimme paikan päällä hieman etuajassa, joten hyötykäytimme ajan turistikuvien ottamiseen! Mokuhankanin työpaja on pieni, tyylikäs ja perinteikäs. Itse David Bull otti meidät vastaan oikein ystävällisesti ja olo tuntui todella tervettulleelta. Joimme kupit macha lattea ja keskustelimme puupiirrännän nykytilasta Japanissa. Saimme kuvan, että nykyään todelliset mestarit ovat harvassa ja taito on katoamassa. Kun tämän ymmärsi, tuntui hienolta päästä kokemaan itse pieni pala tätä katoavaa kansanperinnettä. David opetti painotekniikan eri vaiheet ja hetken kuluttua pääsimme itse kokeilemaan nelivärisen kuvan painamista.






Painaminen ei ollut helppoa, mutta pääsimme ihan hyvin jyvälle. Ehkä tässä on yksi tulevaisuuden ammattivaihtoehto! Saimme kaikessa rauhassa tehdä niin pitkään kun halusimme, sillä seuraavan ryhmän tuloon oli vielä reilusti aikaa. Pääsimme myös vilkaisemaan ammattilaista printtien tekijää työssään. Tekeillä oli vielä salainen uusi printti! Lupasimme olla vuotamatta kuvia nettiin ennen aikojamme.




Studiosta löytyi pieni nurkkaus, jossa myytiin printtejä. Ostimme vielä yhden kotiin vietäväksi. Se sopikin hyvin kasvavaan taidekokoelmaamme! Suosittelen tätä "Print Party"-elämystä kaikille, jotka haluavat kokeilla tätä tekniikkaa ja kokea itse tekemällä perinteistä japanilaista kulttuuria. Japaniakaan ei tarvinnut osata, sillä työpaja oli kokonaan englanniksi.




Vielä vuoden viimeiset asukuvat Asakusan kaduilla. Sitten olikin luvassa uudenvuoden aattoillan juhliminen! Seuraavaksi kirjoitan perinteisestä uudenvuoden paraatista.


Eeppinen Auringonlasku Takao-vuorella

Aurinko laskee Fujin taa
Vuoden 2014 toiseksi viimeisenä päivänä lähdimme pienelle luontoretkelle Takao-vuorelle. Raikkaassa talvi-ilmassa oli mukava samoilla, mutta todellinen kohokohta oli upea auringon lasku. Koko päivän sää oli melko pilvetön, mutta harmiksemme Fuji ei silti näkynyt kovinkaan hyvin. Satuimme kuitenkin lopulta oikeaan paikkaan oikeaan aikaan! Oikeastaan sattumalta pääsimme todistamaan auringon laskun suoraan Fujin taakse.




Cable car asema
Cable car vei ylös Takao-vuorelle
Mt. Takaon huipulle pääsi cable carilta monia eri vaellusreittejä. Valitsimme siltareitin.



Kiipesimme ensin n 600 metrin korkeudella merenpinnasta olevalle Mt. Takaon huipulle. Sieltä olisi voinut nähdä Fujin, jos sää olosuhteet olisivat olleet suotuisammat. Se tavallaan näkyi, jos oikein pinnisti.Huipulla oli paljon ihmisiä, emmekä jääneet sinne kovin pitkäksi aikaa. Lähdimme sivummalle syömään eväitä.



Kombineista saa parhaat eväät! (Kannattaa hankkia ne ennen Takaolle suuntaamista, täällä ei Family Martteja näkynyt)
Mt. Takaon huipulla. Löydätkö kuvasta Fujin? Niin, kyllähän se mielikuvitusta vaatii.
Sitten päätimme kävellä vielä n 860 metrin korkeudella olevalle Mt. Jinba huipulle ja sieltä Fuji näkyi jopa hivenen paremmin! Siellä oli suuri määrä pöytiä ja päätimme syödä loput eväät ja levähtää hetken. Näimme kaksi kissaakin, ihmisiä oli vain kourallinen.

Mt. Jinban huipulla Fuji näkyi paremmin!


Lähdimme takaisinpäin ja aurinko alkoi painua mailleen. Päätimme vielä kulkea  Mt. Takaon huippukohdan kautta, vaikka siinä oli kova kiipeäminen. Siellä huomasimme, että koko päivän piilossa pysynyt Fuji alkoikin vähitellen erottua selkeämmin. Silloin muitsimme lukeneemme, että Takaolla voi todistaa tämän uniikin auringonlaskun. Olimme ajatelleet, ettei sää olisi sille suotuisa, mutta jäimme kuitenkin katsomaan ja se oli päivän paras päätös. Tapahtuma oli todella vaikuttava! Näytti, kuin Fuji olisi purkautunut!

Aurigon laskiessa Fuji näkyi aluksi häilyvänä
Aurinko aivan keskellä Fujin huippua
Vain harvat olivat jääneet katsomaan
Auringon laskettua horisontin taa, jäi Fuji vielä pitkäksi aikaa näkymään hämärtyvässä illassa.

Hämärän laskeutumista olisi voinut jäädä seuraamaan vielä vaikka tunniksi, mutta piti lähteä reippaasti takaisin, että ehdimme päivän viimeiseen cable cariin! Ehdimme juuri ja juuri, onneksi matka oli lähinnä alamäkeä. Oli se hieno päivä!